Rakkauden kesä

Televisiossa oli äskettäin ohjelma nimeltä "Rakkauden kesä 1967". Siinä esitettiin vuosikymmenen nuorisomusiikkia ja tapahtumia, joista keskeinen oli Vietnamin sota. Musiikista en paljon tiennyt, mutta amerikkalaisten poikien lähettäminen kaukaisiin viidakoihin kauhistutti minua aikanaan. Se nosti sodanvastaisen "Make love, not war"- hippiliikkeen, minkä hyvin ymmärsin.

 Omassakin elämässäni se kesä oli rakkauden kesä, siksi se kiinnitti huomioni. Olimme olleet tammikuun lopussa kristillisillä teinipäivillä Saarijärvellä isoisina, Jykyn (Jyväskylän yliopiston kristillisen yhdistyksen) puitteissa. Siellä tämä nuori mies oli päättänyt puheenvuoroni aikana, että tuossa on hänen vaimonsa. Puhuin mieleni hämmingistä uskonasioissa sosiologian alkuopintojen ja isän sairastumisen myötä. Paluumatkan bussissa hän alkoi päättäväisesti toteuttaa ajatustaan. Suostuin lähtemään hänen kanssaan kahville Grillibaariin. Se oli minulle melkein ylellisyyttä, kahvi ja muhkea pulla. Radiossa soi Quantanamera.Kaksi tuntia vierähti siinä nopeasti.

 Kesäksi minun piti lähteä Ruotsiin kesätöihin pesulaan. Kesän aluksi lähdin viikoksi kotiin vanhempien luo. Koetin siellä saada hyväksyntää seurustelulleni. Sillä aikaa Seppo oli mennyt kyselemään minua vuokraemännältäni. Emäntä oli aina painottanut vahvasti, että meidän tytöt (neljä tyttöä rintamamiestalon yläkerrassa)opiskelevat, eivät kulje poikien perässä. Tapaamisessa hän muutti täysin mielensä seurustelustani, otti jopa myöhemmin kesällä Sepon asumaan taloon opiskelija-asuntolan sulun ajaksi. En pystynyt lähtemään Ruotsiin, en voinut jättää häntä niin pitkäksi aikaa. Sain kesätyöpaikan tilastotieteen laitokselta reikäkorttilävistäjänä. Niitä sitten naputtelin sen kesän ja suoritin jonkun arvosanan. Olimme salakihloissa. Marraskuussa hankimme kihlasormukset ja helmikuussa vuokraemäntä järjesti vihkitilaisuutemme tarjoilun kodissaan. Rahaa meillä ei ollut, mutta koetin myöhemmin työssä ollessani korvata hänen kulujaan. Menimme naimisiin, kun Seppo oli kuullut vapautuvasta kaksion puolikkaasta. Seppo osti viimeisillä rahoillaan minulle uutuuden: sähköllä kuumenevat papiljotit. Niillä laitoin hiukseni ja puin vuokraamon puvun päälleni. Sisareni sanoi: -Sinä vain iskit hunnun päähäsi ja niin mentiin. Kukkakimppu tuli halvimmaksi tulppaaneista. Opiskelijapastori vihki meidät pienessä Vanhan Pappilan kappelissa, johon vähäinen hääväki sopi. -Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako, oli hänen teemansa. Täytin hääpäivänä 22 ja hän seuraavana päivänä 21 vuotta.Niin tämä rakkauden kesä muutti elämäni. Se oli kuusikymmenluvun elämää ja tyyliä. Muistan sen usein, kun vilkaisen television hääjuhla- ja hääpukuohjelmia.