Tuttujen joukossa

Taas Pohjanmaalla! Eilen tulin bussilla niin, että ehdin kirkonkylän kirkkoon Suomalaiseen messuun. Olin sellaisessa Jyväskylässä vuosi sitten, iltana ennen sairaalaan menon yllätystä, tervein oloin. Nyt oli kuin vuosijuhla, kun elämä on jatkunut. Kai sillä on arvoa, vaikka vaikeata on ollutkin. Kirkossa ja seurakuntatalolla tapasin useita tuttuja, samoin kaupassa tänä aamuna. -Kyllä sinun pitää takaisin muuttaa, minulle sanottiin. On mukava, että rasittavista vaivoista huolimatta pystyn kulkemaan tämän verran. Viikko sitten olin Helsingissä.

Palvelulinjan bussissa Torpalle päin oli kylämme tuttuja ikäihmisiä ja kuulumisia vaihdettiin. Täytyy kertoa matkalta hupaisa juttu. Eräs Alkossa käynyt ja ostoksiaan maistellut mies, joka muulloin istuu hiljaa, puhkesi puhumaan: -Kun näin sinut ensimmäistä kertaa, sinulla oli hattu (lierihattu auringonsuojaksi), nätti mekko ja niin sievä ihminen. Kerralla olin myyty. Et sinä vielä vanhakaan ole, et sinä saa yksin olla. Veljellekin olen sinusta puhunut. Voisin tulla vaikka puita pienimään. Näitä hän toisteli moneen kertaan ja kurkotteli taputtelemaan päätäni. -Itsepäinen pohjalainen, oli hänen lopputoteamansa reaktioihini. Onneksi tämä huonosti liikkuva autoton kaveri  asuu yli kymmenen kilometrin päässä. Eipä tuollaistakaan ole ennen kuultu, siksi en näköjään malta olla kertomatta.

Perillä oli kiva yllätys, kun kuistilta sisään nostamani pelargoniat olivatkin elossa ikkunalaudalla, viileässä tuvassa olivat itsekseen pärjänneet kuukauden, nuppujakin avautumassa.
Tulin puolelta päivin. Pimeä tuli varhain, koko päivä on ollut pimeä, nyt illalla on pilkkopimeätä, yhtään valoa ei näy. Tuntuu, että aika kuluu hitaasti, tunnit ovat pitkiä. Ehdin valoisan aikana piipahtaa kahdessa naapurissa. Nyt on tupa lämmitetty, sade ropisee välillä ikkunaan, kynttilät palavat pöydällä. Täältäkin näkyy taas valot pimeään parin päivän ajan. Huomenna tulee sisareni. Viedään kynttilöitä haudoille. Kotikylän kirkossa luetaan vuoden aikana kuolleiden nimet ja heille sytytetään kynttilät. Veljellemmekin. Vietämme Pyhäinpäivää, emme Halloweeniä, vaikka nimi tarkoittaakin kaikkien pyhimysten päivän aattoa (All Hallows' Eve).