tiistai 30. lokakuuta 2018

Uusi lehti


"Sinun ja minun tarinaan kirjoitetaan tänään uusi sivu", sanoi aamuhartauden pitäjä tänään rohkaisevassa puheessaan. Minun tarinaani kirjoitettiin tasan vuosi sitten kokonainen uusi luku. Menin matkalaukun ja bussilipun kanssa rasituskokeeseen, aikomuksena matkustaa kokeen jälkeen Helsinkiin lasta hoitamaan. "Tuli akuutti tilanne, nyt ei lähdetä matkalle", sanoi rasituskoetta ohjannut lääkäri. Matkalaukku siirrettiinkin paareille ja ambulanssiin, joka vei minut tien toiselle puolelle sairaalaan. "Sinä olet shokissa", sanoi hoitaja, kun en reagoinut muutoin kuin soittamalla tuloni peruutuksen. Seuraavana päivänä tehtiin pallolaajennus ja sitä seuraavana päivänä kotiin. Silloin  säikähdys, turvattomuus ja pelot valtasivat mielen. Viikon päästä jouduttiin tekemään toiseenkin sepelvaltimosuoneen pallolaajennus. Perusterveen elämä muuttui pysyvän sairausdiagnoosin ja monenkirjavien sivuoireiden kantajaksi.
Tänään oli hyvä aamu. Eilen aloitin hermoratahieronnan ja sen vaikutus tuntui aamujäsenissä miellyttävältä. Eilen häiritsi vähän hierojan pettymys siitä, etten ollut pystynyt noudattamaan menestyksellisesti hänen puhelimessa auliisti antamiaan luontaisohjeita närästyksen hoitoon. Vesijumppa sujui helposti aamupäivällä. Onneksi aamuisin ei närästä. Kun on hyvä olo, tuntuu, että voisi tehdä mitä vain. Jooga jäi eilen väliin, kun gastrokirurgin ohje Somacin iltalisäyksestä puhkaisi vielä ikävän iltanärästyksen.
Olen lukenut amerikkalaisen lääkärin Alexander Loydin kirjaa "Parantamisen avain". Sen mukaan olen hakenut hankalien asioiden takaa aikaisempia tapahtumia, jotka voivat kyteä myös solumuistissa. Olen niitä löytänytkin lapsuudesta asti. Esimerkiksi matkustamiseen nyt liittynyt vaikeuden tunne voi kytkeytyä alussa kertomaani vuoden takaiseen matkalle lähtöön. En silloin enkä yleensäkään osaa reagoida äkillisiin tapahtumiin tunteenomaisesti.Loydin tekniikkaa ja itsehoito-ohjeita moni toki sanoo huuhaaksi, mutta siinä on yleensä terapiaan kuuluvaa perustaa.
Olen kiitollinen, että pääsin nopeasti hoitoon ja sain avun. "Kuulut onnekkaisiin", sanoi eräs sairaanhoitaja.  Moni asia on nyt paremmin. Varjoainekuvauksissa elimistöön päässyt radiojodi on poistunut, minkä jälkeen kilpirauhasarvot ja verenpaine ovat normalisoituneet. Pystyin olemaan koko kesän maalla. Tänne sairastuskotiin ja - paikkakunnalle paluu on tuntunut kehon reaktioissa, mutta olen nyt alkanut viihtyä paremmin. Olen jaksanut osallistua enemmän väsyttävistä vatsaoireista huolimatta ja olen saanut uusia tuttavia. Haikeana katson kyllä, kun ihmiset voivat syödä mitä vain ja ruoka maistuu. Muistutan silloin itseäni, että sellaista sinullakin oli 72 vuotta. Normaali hyvä olo on hieno olotila. Odotan, että saisin vielä sellaisen koko päiväksi. Iloitkaa, kenellä sellainen on! Ulkona viuhuu raaka tuuli, mutta minulla on täällä sisällä sellainen olo, kuin ei olisi arkipäivä, vaan jokin juhlapyhä!

2 kommenttia:

  1. Tuo on tuttua: kun tulee äkillinen tilanne, ja suunnitelmat muuttuvat, ihminen voi reagoida yllättävän asiallisesti ja järkevästi. Sanottakoon sitä sitten shokiksi. Tunteet tulevat myöhemmin, mutta ne tulevat.
    Tiettyä analyyttistä asennetta voin löytää omassakin suhtautumisessa sairauksiin. Lienee koulutuksen jäämiä. Tulee miettineeksi mistä mikäkin juontuu ja miten nämä kehossa tapahtuvat asiat liittyvät tämänhetkiseen psyykkiseen tilaan tai menneisiin asioihin.
    Tuo 'uusi sivu', josta sinua muistutettiin voisi olla toisin sanoin 'joka aamu on armo uus'. Koska olemme saaneet lisää aikaa, olemme kiitollisia jokaisesta uudesta päivästä. Rauhallisia hämäräajan päiviä sinulle Annikki.

    VastaaPoista