Kaksi kotia

Tunnustelen oloani taas kaupunkimiljöössä. Hyviä puolia on: Bussit kulkevat usein, palvelut ovat vieressä, ei tarvitse rahdata viikon ruokia kerralla, harrastuksia löytyy. Eilisiltana kävin uudessa joogassa kynttilänvalossa. Se oli hyvä kokemus. Aamun vesijumppakin sujui helposti. Käväisin seniorimessuilla, vaikka en jaksa sellaisilla seisoskella. Huomisaamuna menen laboratoriokokeisiin, ensi viikolla on lääkäri ja hammaslääkäri. Jospa tiettyihin vaivoihin löytyisi jotain apua.
Mieli karkaa hiljaisina hetkinä helposti takaisin Torpan pihoille ja huoneisiin, tunnustelee viilentynyttä takanotsaa, katselee ikkunasta pihapihlajien punerrusta. Monet sanovat, että oli ihana kesä. Minulle se kuumuus jätti kammon. Leppeän viileä syyssää olisi nyt suosikkini, jos saisi säätilan valita.
Katselen illalla parvekkeelta. Naapuritalon asunnoissa on valot, ihmiset ovat kotosalla. En vain tunne heistä ketään, pihassa vastaantullessa kyllä vähän tervehditään kaikkia. Maalla voin pistäytyä kaikissa lähitaloissa.
Kai sitä voi pitää elämän rikkautena, että saa kokea erilaisia miljöitä, jotka täydentävät toisiaan elämän kokonaisuudessa tai eri vuodenaikoina. Hyvin monilla on sellaiset asumisratkaisut. Mikä milloinkin tuntuu kodilta, saattaa vaihdella. Monille se maalla oleva paikka on enemmän kodin tuntuinen kuin kaupunkiasunto. Ihanteeni olisi kuitenkin kaikin puolin tyydyttävä yksikotisuus, jossa olisi läsnä ne elementit, joita hyvinvointiin tarvitaan.