Hämärät päivät, pimeästä pimeään. Sytyttelen valoja parvekkeelle ja ikkunoille, katselen vastanaapurien valoja. Pian alkaa päivä taas pidentyä, viikon päästä on taitekohta. Taas tänä vuonna!Käsityö on hyvä ajankulu elämänvaiheessa, jossa tekemistä on vähän ja aikaa liikaa. Radio soi joululauluja, televisiosta en nyt tahdo löytää katsomista. Monille käsityö on kyllä kaiken kiireen keskelläkin tärkeä rentoutumisen ja itsensä totettamisen väline, myös nuorille ihmisille käsityöblogeista päätellen. Pieni käsityö on helppo ottaa käteen vaikka jotain lähtöä odotellessa. Vaikka niska ei ilahdu, olen viime viikkoina väsännyt yhtä ja toista sukkaa ja lapasta, useanlaista ryppysukkaa ja pajunkissalapasta on pusseissa. Tässä ikeniä parannellessani ja penisilliinin aikataulua muistutellessani aloin koota korin pohjan langanlopuista ja -pätkistä sukanvartta, ihan itselleni. Kumma, että tällainenkin aikaansaaminen innostaa. Langanloput on nyt tarkkaan käytetty.
Elämää helpottaa liittyminen viisaiden vanhojen ajatuksiin, soveltamalla ne tähän aikaan. Siinä usein huomaa, ettei ole mitään uutta auringon alla, pohjimmiltaan moni pulma on sama kautta aikojen.
VastaaPoistaIhmisellä vain usein on halu keksiä kaikki itse uudelleen, käydä tiensä epävarmuuden ja taistelujen kautta.
Kai sekin kuuluu ihmisyyteen, että on itse opittava kantapään kautta. Vaikka nöyryyttä. Luostarielämässä keskitytään henkiseen ja hengelliseen kasvuun. Luostari åon aina jotenkin kiinnostanut minua. Kuuliaisuus kaikille opeille olisi minulle vaikea paikka, vai meneekö se jotenkin toisin ortodoksisessa ilmapiirissä? Ei siellä taistella naispappeudesta.
Poista