Välipäiviä

Oli leppoisa, hienosti valmistettu  jouluaatto pojan anoppilassa. Aatonaattona vain retkeiltiin Uutelassa ja paisteltiin makkaraa kodassa. Se oli kaunis talvipäivä. Vaivat eivät reissussa olleet sen isompia kuin yksin kotona ollessani.
Kun on tässä kiikkustuolivaiheessa, entisten joulujen jonosta nousee  muistoja mieleen. Lapsuuskodista muistuu orresta riippuva kuusi ja hetkeksi siihen sytytetyt oikeat kynttilät, punaisesta kreppipaperista venyttelemäni kellot, pikkusiskon pukinjännitys ja joulukirkkoon meno järvenjään yli. Perhejouluja vietettiin monessa eri kodissa ja miljöössä Kruununhaasta Torppaan, aina yksinäisiä sukulaisia mukaan kutsuttuina. Joskus tullessani töistä iloitsin, että tädit tulevat jouluksi. Ai niin, kukas sen joulun laittaa, minä tietysti ja nopealla aikataululla. Kun on terve, jaksaa paljon, sitä muistelen kiitollisena. Kahdenkeskinen joulu Torpalla vuonna 2013 sai miehen sanomaan, että tällaista joulua hän on aina toivonut, lepoa. Hän katsoi  jo kesäisin joulukuusen valmiiksi ja haki sen aatoksi tupaan tuoksumaan.

Tänään oli mukavan vakiolääkärini vastaanottoaika. On ollut monia tutkimuksia ja niitä on vielä tulossakin. Paljon olen niitä saanutkin, tulen kalliiksi kaupungille. Tulosten perusteella minun pitäisi olla hyvinkin terve, mutta haitat jatkuvat vain. Marraskuun lopulla vaihdettiin närästyslääke. Sitä seurasi viikko kuin terveenä ihmisenä,se oli mahtavaa hyvinvointia, mutta sitten taas närästys valtasi kehon. Nyt vaihdetaan taas lääkettä. Korvat ovat tukossa, ranteita särkee, suussa on särkyä uuden proteesin alla, hengästyy, väsyttää aina. Ei tule loppua ikäihmisen vaivoista, kun niitä luettelemaan alkaa.Lääkevarustelusta on tullut matkavalmistelun tärkein asia.
Nyt tekee kuitenkin mieli uudeksivuodeksi Torpalle kuin lomalle näistä tutkimusasioista, vaikka itsensä kanssa sitä liikkuukin. Sisar tulee bussille vastaan. Laitetaan ulkokuusen valot tuikkimaan ja kyntteliköt ikkunoille loistamaan.