Illalla tuli kuin pieni joulu tai oma joulu, kun radiosta tuli musiikkitalon joulukonsertti. Takassa tuli ja hellanpesässä toinen, kyntteliköt ikkunoilla, ulkona pimeys. Siinä minulla jouluinen hetki ja muisto viimeisestä rauhaisasta, kahdenkeskisestä joulusta täällä. "On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen" lauloi Oulaisten lapsikuoro heleästi. Närästysvaiva raastaa varsinkin illalla, mutta jouluista tunnelmaa tuvassa oli kuitenkin.
Pimeän sylissä... ihan turvassa.Ihana tunnelma kuvista välittyy.
VastaaPoistaMuistan lapsuudesta, miten ihana oli katsella ikkunasta naapuritalojen valoja ja talviaamun valostumista, jos sattui heräämään varhain.
Jos en olisi kuullut lähialan susihavainnoista, lenkkeilsin ulkona pimeässä niinkuin aina ennenkin. Nyt pitkä pimeä rajaa liikkumista, niinkuin paahtava aurinko kesällä. No, ehkä pistäydyin ulos kuitenkin, pimeäähän voi säätää taskulampulla ja muilla valoilla, sen kanssa suomalainen pärjää.
PoistaTastulan ohjelmassa oli taannoin haastateltavana susitutkija, joka asuu susialueella. Hän kertoi, että susi ei koskaan hyökkää ihmisen kimppuun vaan väistää. Vanhat susitarinat ovat iskostuneet ihmisten mieliin syvälle ja pelkoa pidetään yllä. Mies tuntui tietävän mistä puhui. Suurpetoja on Suomessa ne muutamat: karhu, susi, ahma ja ilves. Milloin on viimeksi kuultu yhdenkään hyökänneen ihmisen kimppuun.
VastaaPoistaToisaalta vara ei venettä kaada, jos pelkoa on, ei pimeässä kulkemisesta nauti.
Keskiviikko-iltana kirkastui taivas upeaan tähtiverkkoon, Linnunrata, Otava, Väinämöisen viikate ja kaikki. Pitihän niitä kulkea ihailemassa. Pimeän paino hälveni olemisen yltä.
Poista