Kiitos kaikille, jotka olette iloisesti eri tavoin tervehtineet Mummanpesän ikkunan avautumista! Tervehdykset ovat antaneet minulle syvää iloa.
Nyt on vietetty perhepäiviä lapsenlapsen luona, keinuttu, opeteltu puitten nimiä, tehty voikukkaseppele, katsottu asioita lapsen näkökulmasta, kuljeskeltu mustarastaitten vihellysvisertelyn ympäröiminä. Ja eilisiltana katsoin pojan kanssa koko jännittävän jääkiekko-ottelun, ensi kertaa katsoin loppuun asti. Kansallistunne elää syvänä suomalaisessa nuorisossakin, itsetunnon laajana alustana.
Minua ei enää laajempi matkailu kiinnosta, mutta pienet matkat kotimaassa ovat mukavia. Pääkaupunkiseutu oli 22 vuotta kotiseutu, jossa on mukava vierailla, kulkea metrolla, käydä keskustassa, poiketa taidemuseoissa, tavata vanhoja ystäviä. Huippua on istua lounaalla ystävän kanssa, kun tunnetaan toistemme vaiheet yli neljänkymmenen vuoden ajalta. Joskus tulee jopa mieleen, että muuttaisi takaisin tänne, mutta eipä sitä nyt kannata sen enempää ajatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti