Terveisiä Torpalta!

Täällä ollaan, siirryin yhtäkkiä "kesäaikaan".Mummanpesä on taas Torpalla. Helsinkiin meno siirtyi viime tipassa sairastumisten takia. Olin niin lähdössä, että vaihdoin suuntaa ja pakkasin ison matkalaukun täyteen varusteitani ja käänsin postiosoitteen. Oli alkuun vähän hämmentynyt olo, mutta pian olouduin Torpan kevätpuuhiin. Sisar tuli vastaan ja käytiin laittamassa haudat äitienpäiväksi uuteen kuosiin pääsiäiskukkien jälkeen.

Torpan lähimaastossa kevät ei ole vielä kovin pitkällä. Pihlajat ja syreenit availevat nuppujaan, maisema vihertyy päivä päivältä. Voikukka on uskollinen ja iloinen ystävä hyvässä ja pahassa. Minusta on mukava, että kevät tulee hiljalleen eikä äkkirysäyksellä, jolloin kukinnat ovat ohi varhain niinkuin viime vuonna. Linnut visertävät joka puolella, kun aamulla menen kahvikupin kanssa portaille. Käki kukkuu pitkään. Joutsenet ja kurjet huutelevat, kurjet syövät kaiket päivät lähipelloilla. Eivätköhän ne haudo tänä vuonna ollenkaan?

Pihapuuhat ovat myös alkaneet. Naapurinmies tuli neuvomaan ajoleikkurin akun latauksessa. Hän huomasi samantien, että yksi rengas on tyhjänä. Hän pumppasi sen ja tarkisti muidenkin pyörien paineet ja pumppasi ne. Minäpä en sellaisia olisi huomannut. Viime kesänä ihmettelin kauan, miksi leikkuujälki on niin huonoa, ennenkuin tajusin että kone kulkee vinossa.Yksi pyörä oli tyhjänä. Pitää opetella katsomaan koneita! Kone käynnistyi ja kulki hyvin, kun tein koeajoa, vaikka leikattavaa ei vielä ole. Jospa se siitä.

On täälläkin palveluita. Neljän kilometrin päässä olevasta kaupasta tuotiin bensaa ja multasäkkejä, kun ensin pyöräilin sinne ostamaan ne. Kirjastoauto toi ennalta varaamani kirjan. Luin Fiona Bartonin Lapsen, joka oli yllätyksellinen, kiva dekkari. Nyt aloitan saman kirjoittajan Lesken. Perjantaina menen palveluautolla kylille.

Perunamaa on istutettu. Pääsiäisenä jätin seitsemän perunaa itämään. Nyt ne ovat maassa, osa halkaistuina. Parvekelaatikoissa itää, toivottavasti, krassia ja salaatti.

Pääsiäisestä asti on ollut kauan kaipaamani "normaali" olo. Se vaikeasti selitettävä, ikävä epänormaali olo on väistynyt. Pallolaajennuksissa saatu radiojodialtistus aiheutti minulle paljon hankaluuksia nostaessaan kilpirauhasarvot ja verenpaineen korkealle. Elimistöni on vähitellen poistanut ylimääräiset. Helmikuussa alkanut tinnitus kihisee päässä melkein aina, mutta en anna sen stressata. Tällä hetkellä juuri on hiljaista. Otin sen takia seitsemän kertaa akupunktiota, ehkä se auttaa.

Tänään siivosin entiselle itselleni tyypilliseen tapaan, siirtelin huonekaluja, tein vähän uutta järjestystä. Raahatessani yhtä kaappia pihan yli varastoon ajattelin: Olenkohan palaamassa melkein entiseksi itsekseni? Onhan tässä lääkityksiä ja hoidettavia asioita ja ikä karttuu, mutta mieli on tästä hetkestä niin kiitollinen, että ajattelin kertoa sinullekin, jos vielä joskus käyt mummanpesään kurkkaamassa. Jotkut ovat kyselleet kuulumisia. Tavallista Torpan kevätkesää siis vietetään. Tavalliset kuulumiset ovat hyviä kuulumisia!