Omenankukkien aikaan

Monet kokevat, että vanhetessa aika kuluu nopeammin. Minä en ole sitä niin kokenut, mutta on erilaisia aikoja, tiiviimpiä ja harvempia. Tässä oli oikein koko viikon kestävä tiheämpi aika, jolloin olin yksin vain yhden yönseudun. Oli pojan perhettä, odotettuja ja yllättäviä vieraita, vierailuja, tilaisuuksia, kulkemista. Tuntui jo aivan kuin olisi entisaika. Näinkin sitten unta, että Seppo oli ollut pitkällä matkalla ja palasi yöaikaan. Olin jo nukkumassa. Nousin häntä vastaan ja halasimme lujasti, sanoin: -Olit kauan poissa. Menin sitten takaisin sänkyyn, joka oli heteka. Siirryin hetekan toiselle puoliskolle ja ajattelin: -On minulla liikaa tilaa ollutkin.

Nyt on kuitenkin palattu omiin rutiineihin ja on aivan mukava puuhailla tovi itsekseenkin. Torpalla ei tarvitse kesäaikaan aina lähteä lenkille eikä ajatella kuntosalia, kun puuhaa pihalla. Tänään aikamoisessa tuulessa käynnistin työnnettävän ruohonleikkurin (öljy jäi kyllä tarkistamatta, kun en saanut korkkia auki, kuka sen on niin lujasti vääntänyt)  ja siistin rakennusten vieriä ja pensaiden alustoja. Päätin ajaa vadelmatarhani ympäristön myös auki ja siinä jo hiki tuli selkään, kun ruoho oli jo pitkää. Huomasin, että toissa kesänä laittamani reunusnaru oli hiutunut katkeilevaksi. Hain vajasta rautalankakiepin ja värkkäilin siitä tukilankaa. Jäykän rautalangan käsittely on hankalaa ja varsinkin sen katkaisu oli tehdä tenän. Tietääköhän joku hyvän välineen siihen hommaan? Lopulta sain langan poikki, kun pidin siitä kiinni hohtimilla ja pyörittelin ympäri, kunnes lanka katkesi. Nyt on pitkille vadelmanvarsille tukea joka puolella, mutta läheltä ei laitoksiani näytetä. "Pielavetistä" sanoi mies vähän "sinne päin" olevista laittamisista.
Omenapuu kukkii, mahtaako tuottaa omenoita, kun on vain yksi puu, lähimmät ovat puolen kilometrin päässä. Jos mies pääsisi kerran vuodessa käymään, hän tulisi tähän aikaan. Kun omenapuu kukkii.

Voikukkapellot ympäröivät pihaa kahdelta puolelta. Ei kannata kaivella juuria pois. Valtava elinvoima sillä on, samoin on koivulla, nokkosella ja vuohenputkella sekä tatarpensaalla. Jos olisi fiksu, söisi niitä. Nokkosta olen käyttänytkin.

No, tältä päivää sisätiloihin. Kudoin hiljattain liivin ja loppulangoista teen huivia ehkä lohtuhuivin idean takia. Reunaan pitää keksiä koristetta.