Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
tiistai 21. toukokuuta 2019
Toukokuun kylätiellä
Torpan pellot saatiin sunnuntaina kylvetyiksi ohralle. Yöllä lankesi hyvä sade kuin siunaus. Pyöräilin illansuussa kylätietä. Muutkin pellot on saatu kylvetyiksi, siementen salaisuus lepää tasaisen mullan peitossa. Maan muheva tuoksu kohoaa kosteaan ilmaan. Tuomet kukkivat kaikkialla ja niidenkin tuoksu leijailee maiseman yllä. Pyöräilen viiden kilometrin päähän vanhalle myllylle, jonne isäkin kuljetti jyväsäkkejä. Mylly ei tietysti ole enää käytössä, mutta loivan kosken vesi kohisee runsaana, kiertelee sivuteitä, pyörteilee kivien ympäri, jakautuu myllysillan alla lokeroiden läpi. Istun aikani laavulla, annan veden virrata mieleni läpi. Katselen rentukoita ja haistelen rannan lahoja tuoksuja. Olisi hienoa yöpyä tässä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
- "sade kuin siunaus" -
VastaaPoistaValo ja vesi, elämän ehdot luonnolle.
Kevät on tuoksuja tulvillaan!