Mielekästä tekemistä

Työelämän jälkeen useat joutuvat hakemaan mielekkääksi kokemaansa tekemistä, hyödyllistä, kehittävää, kiinnostavaa, hauskaa jne, mikä kenestäkin on mielekästä. Toiset löytävät sitä kivuttomasti, toisille se on vaikeata. Joillekin elämä tarjoaa liikaakin lastenhoitoa, vanhustenhoitoa, muita avustusprojekteja. Minulle mielekkyyden tunnetta tuo hyödyllisyys. Tämä marja-aika on ollut taas hyvää, kiitollista aikaa. Suunnittelen illalla seuraavan päivän tekemisiä ja aikataulua. Helteillä menin metsään aamulla ennen kahdeksaa, kerran kuudelta, tulin sangollisen kanssa parin tunnin kuluttua hiki valuen. Perkaamiseen kului toista tuntia. Suihkut, syömiset, lepohetket, kasvien kastelut, illalla pyörälenkki, aika kului, kuin olisi töissä ollut. Digilehtien lueskelu siirtyi iltapäivään. En tavannut viikkoon ketään, en edes nähnyt yhtään ihmistä, mutta tekeminen antoi sisältöä. Välillä jouduin kyllä pysähtymään ja kuulostelemaan sydäntä, istahtamaan.

Tänään menin katsomaan yhdestä risukkoisesta lähimetsiköstä syömämustikkaa, vaikkei siellä yleensä ole mitään ollut. Löysin yllättäen hyviä marjamättäitä risujen alta ja sain kuusi litraa lisää pakastimeen. Mustikkaa olen poiminut nyt yli 60 litraa. Siinä on perhepiirillekin ottamista. Vadelmatarha tuottaa joka päivä satoa niin, että siitä riittää jaettavaksikin. Pakastin alkaa olla täynnä. Iltapäivällä alkoi tuntua vaihtelun tarvetta. Vanhaan tyyliini hankin sitä muuttamalla tuvan järjestyksen erilaiseksi. Raahasin raskaan puusohvan vajaan. Ystävälle, joka on siinä ottanut päivätorkkuja, on pehmustettu toinen sohva.

Miten voi kokea mielekästä elämää, kun ei pysty enää liikkumaan ja toimimaan kuten ennen? Ehkä siitä, että huoltaa itseään ja arkeaan niin hyvin kuin kulloinkin pystyy. Että aikanaan hyväksyisi tyynesti senkin, ettei enää pysty itseään hoitamaan, että on tultu siihen elämänvaiheeseen.