sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Siirtymismietteitä

Puut ovat vielä lehdessä eivätkä ole kovin kellastuneitakaan, vain vaahtera loistaa väreissä. Tuntuu vähän liian aikaiselta siirtyä talvipesään ensi viikon aikana. Sellaista on nyt kuitenkin suunniteltu, tytär tulee hakemaan minua, tavaroitani ja marjoja. Terveystutkimuksia on odottamassa ja se nostaa taas oman sävynsä siirtymiseen.

Olemisessa on hyvästelyn makua. Laittelen pikku hiljaa kaikkea talviteloille. Pumppu on nostettu kaivosta, kukkapenkit leikattu alas, ulkoruukut tyhjennetty. Leikkelin kovasti levenevää "joulukuusta" ikkunan luona pienemmäksi, samoin syreenejä. Illalla lämmitin ulkosaunan ja saunoin hartaasti, tyhjensin padan, toin pesuaineet sisälle.  Leikkasin nurmikot viimeisen kerran ja tyhjentelin bensiiniä pois. Naapuri lupasi tulla viikolla laittamaan konetta talvikuntoon. Kävin muutamassa naapurissa, jotka aina näyttävät ilahtuvan tulostani. Haudat laitetaan sisaren kanssa talvikuntoon alkuviikosta.
Illalla kävelin lähiteillä ja näin ilokseni, että kolmessa lomakäytössä olevassa talossa oli valot. En ollut tällä kulmalla yksin. Maailman pimentyessä valoja syttyy harvemmin.

Sain Saksan serkulta linkin itsen ohjaamisen kurssimateriaaliin. Videoissa ohjattiin kiinnittämään huomio tulevaisuuteen, ohjaamaan energiansa uusiin asioihin, avaamaan itsessään tilaa laajemmille mahdollisuuksille. Liiaksi tosiaan olen kiintynyt menneeseen, takerrun siihen, en ajattele tulevaisuutta muutoin kuin riskiajattelun kautta. On kai vanhallakin vielä tulevaisuus niin kauan kuin elää?

Kuljin taas marjamäillä, kun oli kaunis syyssää. Puolukkaa ei paljon ole ollut ja kolme autolastillista thaipoimijoita on tyhjentänyt lähimetsiä. Olen kerännyt muutama litran kerrallaan sieltä täältä ja saanut samalla hyvää epätasaisen maaston harjoitusta.
Illalla menin ulos katsomaan tähtitaivasta. Aina tuo kirkas tähtipeitto tuottaa minulle saman kunnioittavan ihmetyksen ilon kuin lapsuuden kotikylän pihapiirissä. Leikkuupuimuri hurisi pimeässä kylän pellolla, vielä oli jäljellä korjattavaa. Aurinkolyhtyni loistavat omenapuun oksilla ja tien varrella. Voi olla, että piankin ilmaannun näille tantereille ja aitoon luontoon, ehkä jouluksi tullaan  tänne. Koetan elää myös sitä talvipesän harrastus-ja kerrostaloelämää. Sinnekin pitäisi löytää merkityksellisyyden, yhteenkuuluvuuden, tarinan ja itsen ylittävän kokemuksia.

2 kommenttia:

  1. Minulla on pieni huoneentaulu johon on kirjottu hopealangalla virren jae:Joka aamu on armo uus. Näen sen amulla ensimmäisenä, kun herään. Antaa näköalaa tulevaisuutta ajatellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä lause, pitää kirjoittaa se sydämeen!

      Poista