Ulkomailla Uumajassa

Olen monta vuotta ollut sitä mieltä, että en matkusta enää rajojen ulkopuolelle, mutta nyt lähdin käymään Merenkurkun yli Uumajassa, kun pyydettiin mukaan. Pohjola-Norden- yhdistyksen retki kaipasi paria lisämatkustajaa. Olin Uumajassa lukioaikana yhden kesän kotiapulaisena hoitamassa kahta tyttöä ja ajattelin etsiväni talon. Muistin nimet, osoitteen ja puhelinnumeronkin: 19668. Numero painui mieleen, kun se oli ensimmäinen asunto, jossa oli puhelin ja johon minun piti numerolla vastata. Katsoin nimihausta ja tiesin, ettei siinä osoitteessa enää asu samannimisiä. Matkakaverin kanssa kävelimme, kunnes löysin talon. Se oli samannäköinen, mutta ympäristö oli  muuttunut. Sisäovi oli sama, oli kovin kulunut, ovessa kaksi nimeä. Käväisin 55 vuoden takaisella ovella.

Uumaja on kivan ja kodikkaan tuntuinen kaupunki. Kiinnitin kaverini Annelin kanssa huomiota nuorisoon kaduilla, puistoissa ja rantabulevardin keinussa. Nuoriso vaikutti jotenkin erityisen fiksulta, siistiltä, reippaalta ja kuulimme useamman kerran nuorten laulavan! Yksi porukka lauloi Du gamla, du friaa tavaratalon aulassa, toinen jotain rannan keinuissa, kolmas puiston nurmikolla. Rantaan oli rakennettu hienoja keinurakennelmia, jossa oli äänentoistolaitteet ja värivaloja. Tuntui, että nuorisolle oli rakennettu oleskelutiloja, missä he saavat luvalla olla.

Borta är bra, men hemma best, toteutui kuitenkin nytkin. Ei minun sydämeni tykännyt varhaisesta lähdöstä ja viideltä noususta tai aamuyön paluusta. Syötiin paljon hyviä ruokia, mutta vatsakaan ei jälkeenpäin tykännyt. Nyt on olo hyvä, kun olen palannut omaan rytmiini. Kaikki järjestöt, myös eläke-, sydän-,diabetes- jne yhdistykset järjestävät ahkerasti retkiä ja ulkomaanmatkoja, joten jokin juju niissä täytyy olla. On seuraa, järjestetty matka on helppo jne. Nyt täysikuu ja kuunsilta merellä kruunasivat paluumatkan.