Leikkimumma

-Sinä olet sellainen hyvä leikkimumma, sanoi nelivuotias, kun leikimme taas prinsessaäitiä, isosiskoa ja vauvaa laajan tarpeiston keskellä. -Sinun kanssasi leikit sujuvat, isin kanssa menee aivan räkäplöröksi ja äidinkin. -Niin kun heillä on paljon muuta tekemistä, vastaan. -Niiden pitää mennä töihin ja kauppaan ja muuta.
Tosiaan. Minä olen oppinut leikkimään! Kerron, etten minäkään osannut enkä ehtinyt hänen isinsä kanssa paljon leikkiä. Aina tuli mieleen, että  pitää tiskata tai imuroida tai laittaa aamuvaatteet valmiiksi. Syvempikin tunne oli: lapsena olin leikkini leikkinyt naapureissa karkuteillä ja vitsa odotti tottelematonta. Päätin, että leikki on lapsen työtä, aikuinen antaa puitteet. Lapsilla oli silloin myös leikkikavereita. Mutta nyt tosiaan olen oppinut rennosti eläytymään leikkiin, kun on erittäin hyvä leikinjohtaja.
Kiitokseksi sain hienon kortin, jota ei kukaan kehoittanut tekemään. Siinä isosilmäinen merenneito uiskentelee kuten äsken nähdyssä filmissä. Saajaksi on kirjoitettu AMMUM.
Toisenlaista leikkiä on opetella uuden puhelimen käyttöä. Valokuvia en vielä ainakaan saanut siitä tallennetuksi tietokoneelle, mutta tihrustamalla sain liian paksuin sormin kuvan laitetuksi puhelimen näytöllä.