Aikatauluja

Eläkkeelle jäädessäni pidin tärkeänä, ettei minulla ole sovittua ohjelmaa. En tarvinnut kalenteriakaan moneen vuoteen. Nyt tuntuu hyvältä, että on melkein joka päivälle jotain menoa, kunhan minulla säilyy vapauteni. Viereinen ikäihmisten hyvinvointikeskus Väkkärä tarjoaa ohjelmaa joka päivälle. On liikuntaa, musiikkia, luentoja, käsitöitä, teatteriin menoa. Jyväskylä on satsannut ikäihmisiin, näitä uusia keskuksia on useita. Olin sellaisia toivonutkin perustettavan. Tuntui hyvältä, kun viime keväänä tutuksi tullut ohjaaja tervehti iloisesti nimeltä ja tuli halaamaan: -Olinkin ajatellut, että jokohan olet tullut maalta.

 Kuuntelin toisessa keskuksessa, Kylätuvalla, luentoa yksinäisyydestä. Onhan se nuoren ihmisen puhe vanhusten yksinäisyydestä teoreettisen tuntuista, mutta kiitin että hän käytti termiä "yksinäisyyden lievittäminen" puhuessaan järjestetyistä toimista. Irrallinen ja yleensä nimetön toisten kohtaaminen harrasteissa kyllä lievittää yksinäisyyttä, mutta ei voi sitä korjata. Syvin yksinäisyys tulee siitä, ettei elinpiirissä ole ketään korvaamattomia ihmisiä ja ettei ole kenellekään se tärkein ihminen. Sitä jokainen joutuu itse käsittelemään elämänsä osana. Uusien vastavuoroisten, merkitykšellisten ihmissuhteiden luominen vaikeutuu, kun ei ole työelämää tai muuta toimintaa, jossa tullaan tutuiksi. Toisten auttaminen ja muu vapaaehtoispuuha voi luoda uusia, tärkeitä yhteyksiä, jos vielä on voimia siihen. Antaessaan saa.
Irrallisuuden kokemus uhkaa vieraalle paikkakunnalle muuttavaa ikäihmistä. Pitkäaikaisella työpaikkakunnalla asuvalla on tutut verkostot tukena, vaikka olisikin henkilökohtaisesti yksin. Mutta tervehdin siis ilolla tuota vanhustaloa toimintoineen ja ilahduin, kun joku minut muisti nimeltä kesän jälkeen. Muistin minäkin hänet. Uuden paikkakunnan kirkossa voi käydä ikänsä ilman, että kukaan tervehtii kuin tuttavaa.

Aikatauluista aloitin. Olen ajatellut radion ja television aikatauluja. Meille vanhemman polven ihmisille ne ovat jäsentäneet päivää. Kodin perua minulla ovat aamuhartaus 7.45, hartaat sävelet 18.30, sunnuntain jumalanpalvelus. Monella on toistuvissa radio-ohjelmissa suosikkinsa: klassista kahteen, Riston valinta jne.  Televisiosta kuuden uutiset, puoli yhdeksän uutiset, Pikku Kakkonen, tietyt sarjat, kuten monelle välttämätön Kauniit ja rohkeat. Nuorempi polvi ei ole näihin sidottu, vaan kaikkia ohjelmia voi katsoa milloin vain Netflixin ja muiden keinojen kautta. Enpä osaa sanoa, kumpi tyyli on parempi. Minä mielelläni  pidän nämä tutut aikataulut. Totutun aikataulun muutos voi tuntua tosi hankalalta kuten aamuhartauden aikaistaminen palautteesta piittaamatta. Professori Antti Eskolakin sanoi muutosta törkeäksi.
Vuodenkierron aikataulu kulkee omaa rataansa. Siihenkin olemme tottuneet ja toivomme vuodenaikojen pysyvän ennallaan. Räntäpäivien välissä luonto tarjoaa meille auringon kirkastamaa väriterapiaa voimavaraksi harmaan kauden varalle, punaista, keltaista, oranssia, vielä vihreätä välissä.