On taas näperretty tietotekniikan kanssa. Kyllä siinä meikäläiseltä aikaa kuluu. Ei tämä kertomus varmaan ketään kiinnosta, mutta kerron kuitenkin.
Talvipesässä on taloyhtiön johdollinen verkko. Halusin liittää siihen langattoman laitteen, jotta voin olla koneen kanssa missä kohdassa haluan. Onhan minulla puhelimessakin netti, jolla saa muut laitteet nettiin, mutta se kuluttaa kovasti akkua.No, selvitin systeemin ylläpitäjältä,mikä toimii, kun vanha puhelinverkon modeemi ei toiminut. Busseilin Giganttiin, jossa olikin ystävällinen palvelu ja minulle myytiin yksinkertaisin reititin.
Samalla kyselin laitteita Torpan tuleviin ongelmiin, uutta antennillista reititintä. (Sanan olen oppinut äskettäin.Monet muutkin alan sanat ovat vieraita ja on hankala kysellä asioita.)
Torppakylältä loppuu tämän kuun lopussa hyvin toiminut puhelinverkon laajakaista. Se johtuu siitä, että sähköverkko kaapeloidaan maan alle, mikä on hyvä, mutta Anvia ei enää laita sen mukaan puhelinlinjaa. Monelta menee lankapuhelin ja monelta kiinteä laajakaista. Siitä on soiteltu ja kirjoiteltu, mutta ei auta. Asia ei olisi ongelma, jos se olisi hyvä kuuluvuusaluetta, mutta se on katvealuetta, jossa puhelinkin pätkii. Puhelinliittymää on sen takia jouduttu vaihtelemaan ja kokeilemaan. Hassua on, etteivät puhelinmyyjät saa paljastaa, missä olisi heidän lähin linkkimastonsa. On kuulemma liikesalaisuus.
No, tämä Gigantin mies kysyi puhelinliittymääni, jossa on se jaettava netti, ja vaihdettiin siihen tehokkaampi liittymä. Hän arveli, että reititin ei olisi juuri sitä parempi eli sitä ei ehkä kannata hankkiakaan. Sehän olisi hyvä, jos olemassaolevalla laitteella pärjäisi. Jää nähtäväksi, millainen nettimaailma Torpalla huhtikuusta alkaen on, pitääkö pyöräillä kannettavan tietokoneen kanssa kyläkaupan nurkkaan maksamaan laskuja. Puhelinkin kuuluu vain yhdessä kohdassa.
No, sain tämän ostamani reitittimen liitetyksi johtoon, kun siinä ei ollut juuri vaihtoehtoja. Onnittelin itseäni, että lopulta hoksasin, mitä tarvittiin iPadin avaamiseksi tälle langattomalle laitteelle. Illalla ilmeni kuitenkin tenkkapoo, kun puhelimessa ei toiminut netti eikä sähköposti. Nukuin kai sen takia huonosti. Aamulla soitin pojalle, joka sanoi, että sulje se puhelin kokonaan ja avaa uudelleen. Avot, se toimi! Kohta tuli liittymäntarjoajaltakin ilmoitus, että käynnistä laite uudelleen. Olisi tuo pitänyt itsekin muistaa ensimmäisenä ongelmanratkaisukeinona.
Nyt on siis kaikki hyvin, mutta on tämä aikamoista laiteräpellystä. Toki osaan paljon enemmän kuin 20 vuotta sitten, ihminenhän oppii oppimaan laitteidenkin kanssa, mutta epävarmaa hakuammuntaa ovat kaikki puuhani. Emme olisi aiemmin pärjänneet mitenkään ilman poikamme apua, mutta nyt hän ei enää joka ongelmaan ehdi auttajaksi.
Oma lukunsa ovat lukuisat salasanat kaikkiin palveluihin. Tänään taas Veturin salasana piti kysyä uudestaan, kun olin merkannut sen muistiin epäselvästi.
Kesätorpalla voi jatkossa nettisurffailu olla rajoitettua ja pätkivää. Ei se tunnu aivan huonoltakaan. Pitäisi ehkä tilata oikea paperilehti, jättää Facebook ja turha selailu. Mutta matkaliput, pankkiasioinnit, monet veroasioinnit, ei niissä ole entistä aikaa. Ja blogikin vaatii nettiyhteyttä.
Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
Katsoin juuri kuuden uutisista pätkää, josta kerrottiin pankkitaksista, jolla vanhukset pääsevät naapurikunnan keskustaan hoitamaan pankkiasioita. Se on nyt vain hyväksyttävä, että joka kylälle kaikkia kaapeleita ei kannata vetää ja palvelut vetäytyvät taajamiin, joissa on riittävä käyttäjävolyymi. Näitä katvealueita on, vaikka kuinka yritetään koko maan kännykkäverkko pitää kattavana. Rohkeudella ja sitkeydellä pärjää, kysyvähän ei eksy.
VastaaPoistaNiin siitä kunnasta suljettiin viimeinen pankki. Hyvää palvelua, että tietokoneettomat haetaan pankkiin.
PoistaKuinkas tuleva digitalisaatio😳😰🙈...!?!
VastaaPoistaHyvä Hilkka!! Sinä osaat!!!👍🏻💪🏻👏🏻
Koko ajan tulee uutta, jonka minä omaksun vain nuoremman polven kautta. Uutta tulee niin tiheään, että poikakin jo sanoi ettei ehdi eikä jaksa pysyä kaikessa mukana.
PoistaIhmisten tietotekniset seikkailut kiinnostavat aina. Itse olen juuri tahikoinut puhelimen käyttöjärjestelmän päivityksen kanssa. Että siinäkin voi olla ongelmia! Kirjaston ylen palvelevainen suuri guru antoi onneksi neuvoja. Laukkaan aina ensimmäiseksi sinne kysymään, jos vehkeet jumittavat.
VastaaPoistaLähiöstäkin katosi viimeinen pankki. Eikä kuskata pankkiin. Rollaattoriporukka raahautuu metrojunaan. Jos selviää kahdessa tunnissa, matkat maksavat käsittääkseni yhteensä 4,40 €. Vaan pankissahan täytyy jonottaa. Matkat tekevät silloin 2 X 2,90 €. Ja pankin palvelumaksut päälle...
Ai kirjastosta apua, sehän hienoa. Onko se siis oikein yleinen palvelu?
PoistaPeriaatteessa kirjasto on paitsi lainaamista myös tiedonhakua varten. Ja jo vuosikausia on tolkutettu tätä, että kun lainaaminen vähenee, pitää keksiä uusia palveluja. Niin kuin muorien auttaminen tietotekniikan kanssa. Kannattaa aina kysyä, olisiko apua saatavissa ja minkälaista.
PoistaKäytännössä riippuu paikallisen kirjaston henkilökunnasta. Jotkut osaavat enemmän kuin toiset. Vähänkään isommissa paikoissa on usein mikrotuki jo talon omia koneita varten.
Meidän lähikirjastossa on guruja (suuret gurut, esim. koko itäisen alueen mikrotuet pitävät majaa siellä) + nettipoikia (joista olen blogannutkin, ongelmani löytyvät tagilla tietotekniikka) + yhteen aikaan päivysti vielä digitalkkari. Miespuolisen suuren gurun opiskelukaveri on myös ylen pätevä. Kaikilta näiltä saa varata suunnilleen tunnin kestävän henkilökohtaisen opastuksen. Omat laitteet kassiin vaan.
Ennen kuin kundit lähtivät opiskelemaan, ne pitivät lukukauden kestäviä Läppärikerhoja. Sen lisäksi oli sarja parin tunnin tietotekniikan alkeita tädeille, jotka eivät ole kajonneetkaan tietokoneisiin.
Saattaa olla, että jossain muualla nämä on organisoitu toisin. Että kaupunki tai joku järjestää. Mutta kun asiakas menee kirjaston tietopalveluun, niiden kuuluu ottaa selvää, mistä apua voisi saada.
(Olen näköjään kirjautumatta liikkeellä ja kommentointi koukkuilee. Se Aamulyhyiden akka...)
Onpa hieno juttu! En ole kuullut, että minun paikkakunnallani olisi kirjastoissa tätä apua. En ole kyllä kysynytkään. Kansalaisopiston kursseja kyllä.
Poistakokeillaan
Poista