Istuin paluubussissa vähän sekavin oloin. Olenko menossa kotiin, tämäkö nyt tosiaan on suuntani? Oli niin mukava Helsinkiviikko. Päällimmäisenä on mielessä pieni päivänsäde, hänen juttunsa ja naurunsa. Miten paljon lapsi nauraa ja miten nauru on meillä iän myötä hiipunut. Oli myös hauskaa kulkea keskikaupungilla, jossa oli jo keväistä virettä. Yhtenä päivänä toimitin asioita ja katselin samalla Ateneumin näyttelyt sekä söin kivan lounaan kahviossa. Oli hyvä salaattipöytä ja maukas porkkana-inviväärisosekeitto. Toisena päivänä söimme rakkaan vanhan ystävän kanssa ravintola Kuussa huippuhyvää savulohikeittoa, jossa lohen ja maukkaan liemen lisäksi oli vain pieniä kuoriperunoita. Muun ajan vietinkin leppoisasti sydämeni ilon ja perheensä kanssa. On minusta vielä avuksi moneen kohtaan.
Talvipesään on mukava ja helppo palata, bussikin pysähtyy sen viereen, mutta pitää taas tottua yksinoloon. Merkitsin kalenteriin menopaikkoja lehdistä lähiviikoiksi. Kai johonkin niistä menen, vaikka en ketään tunnekaan.
Taivaalla näkyy täysikuu, mutta ei kaupunkivaloissa ole kuutamoa. Koko talvi on mennyt niin, etten ole nähnyt kunnon kuutamoa, jossa hanget hohtavat ja kuunvalo luo pitkiä varjoja rakennusten väliin. Tiedän, missä nyt olisi juuri sellaista.
Mieltäni vääntää ikävään tulkintasuuntaan asia, joka ei mitenkään liity kuluneeseen viikkoon. On tosi vaikeata kääntää omaa mieltään, joka näkee uhkakuvia, ehkä aivan luuloteltuja ja siten ehkä luo niitä lisää. Painiskelin kielteisen asenteeni kääntämiseksi koko bussimatkan. Ennen minulla oli senkaltaiselle aiheelle puhekumppani.
Olipa taas niin hyvin kuvattuja ja itsellekin tuttuja tuntemuksia. Asun ainakin vielä toistaiseksi yli kolmekymmentä vuotta yhteisenä kotina olleessa talossa, mutta varsinkin pitemmän poissa olon jälkeen tulee tunne siitä, onko tämä koti enää olenkaan. Kyllähän talo tuttuudessaan taas kodiksi muuntuu alkuhämmennyksen jälkeen, mutta se yksinolo ja kaipaus suorastaan tulvahtaa vastaan tyhjään kotiin palatessa.
VastaaPoistaTuttua on myös tuo turvallisen ja luotettavan puhekumppanin puute kaikenlaisten pohdittavien asioiden vallatessa mielen. Toivottavasti yön yli nukkuminen on selkeyttänyt mieltäsi - itse olen sen hyväksi keinoksi havainnut. Uskon ja luotan, että poismennyt kumppani auttaa asiassa unien kautta, ennen kaikkea niiden unien joita emme edes aamulla muista.
Myös noihin ilonaiheisiin voin samaistua. Pienen ihmisen ilo ja uuden oppimisen halu on riemastuttavaa seurattavaa ja tuottaa monia mielihyvän hetkiä ympärillään oleville aikuisille.
Kiitos Sinulle taas mukavasta tekstistä ja hyvää kevään jatkoa!
Terveisin: toinen hieman nuorempi leski
Kiitos kommentista, leskikollega! Jaettu huoli on puolikas huoli, totesin kun sain puhua sisareni kanssa. Tänään tulikin asiaan valoisampi käänne, kun en itse tukkinut tietä. Huolestumiseen kanssa saa usein painiskella.
Poista