torstai 16. maaliskuuta 2017

Nousta sain aamuun

Herätessäni seitsemän maissa soi mielessäni laulu Nousta sain aamuun.  Laulun nimeä klikkaamalla sinäkin kuulet laulun.

En muista, milloin tämän laulun olen viimeksi kuullut. Olin hyvilläni tästä aamutunnelmasta. Aurinko paistaa suoraan ikkunoihini, sininen taivas säteilee, se tuo kesän tuntua, muistuttaa Torpan aamuista. Nukuin aika hyvin,kun aamusta ei ole mitään menoa ja saa hyvä kahvinmaku suussa lueskella rauhassa digilehtiä ja kuunnella radiota. On jo kyllä aikoihin eletty, jos jo puoli yhdeksän hammaslääkäri valvottaa aamuyöstä! Yhdeltä ajattelin mennä viereisen palvelutalon konserttiin ja sitten tulee taas tyttären perhe syömään. Kun tästä nousen, lähden ruokaostoksille.

Elämä sujuu, kun on sopivasti ohjelmaa. Sisällä aina nakertava kaipaus pysyy silloin paremmin aisoissa.

 Eilen kävin yliopistolla kuuntelemassa Jaakko Valvanteen luentoa hyvästä vanhuudesta. Hyviä linjauksia itsestä huolehtimiseen ja hoitotyön asenteiden muutokseen, mutta joissakin kohdin jäi yksisilmäinen vaikutelma, kuten ehdottomasta, kaikkia koskevasta sitomiskiellosta sänkyyn ja pyörätuoliin, jopa sängyn laitojen kieltäminen.Lääkärin käynti potilaan vierellä riittäisi rauhoittajaksi. Jos veljelläni ei olisi pyörätuolissa vyötä ja tukipuuta, hän valuisi ja kaatuisi tuolilta jatkuvasti lattiaan. Tätini putosi kotona tavallisesta sängystä monta kertaa yöllä kääntyessään ja sai kivuliaita, hitaasti paranevia murtumia, jolloin vähäinenkin liikunta oli mahdotonta. Minun hoitotahdossani lukee, että minut saa sitoa, jos putoaminen ja kaatuminen aiheuttavat murtumia, joiden leikkausta en kestäisi. Kuulosti siltä, että jotkut Valvanteen ideat olivat syntyneet yhtäkkiä, yksityistapauksista, omasta nykytilanteesta. Hauras ja heikko ei koe asioita samoin kuin liikkuva ihminen, vaan putoamisen ehkäisy voi olla turvallista ainakin minun mielestäni. Uskoisi kyllä geriatrin kaikki vanhuuden vaiheet tuntevan.

2 kommenttia:

  1. Olen samalla kannalla kanssasi tuosta vanhusten hoitoa koskevasta yksityiskohdasta. Äitini oli loppuvaiheessa niin sekava että kiipesi jopa sängynlaitojen yli sairaalassa, kun tahtoi itse vessaan. Senhän arvaa miten siinä kävi, kuhmuilla ja mustelmilla oli pahan kerran. Toisinaan on tosi vaikea löytää oikea keino, epäinhimillinen sitominen vai hiljaiseksi lääkitseminen?

    Kyllä ihmisellä kestää kauan, että se uskoo itsensä ikäisekseen. Yhä uudestaan ihmettelen, miten niin en jaksaisi lähteä monta kertaa samana päivänä jonnekin tai viikon jokaisena päivänäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvostava asenne tuonee ratkaisuja moneen vanhan ihmisen ongelmaan, mistä on esimerkkejä olemassa.Esim. jossakin saa aamupalan aikaan, jolloin sitä haluaa isolla skaalalla. Monella suurin ongelma on kuitenkin se, ettei pääse mihinkään paikkaan, vaikka kotona olo on liian turvatonta.

      Poista