Lähikirkossa vietettiin eilisiltana tuhkamessua. Saimme otsaan tuhkaristin. Vuosia sitten samassa paikassa otin paastotavoitteeksi Kauniista ja rohkeista irtautumisen. Olin yrittänyt sitä useasti. Ja ihme kyllä, katselu jäi pois pysyvästi.
Nyt minulla ei ollut näin konkreettista asiaa mielessä. Mielenrauha ja tyyneys, tyytyminen siihen mitä on, on ajankohtainen harjoitus. Ja se, etten itse sulkisi edestäni niitä ovia, jotka raottuvat.
Taas iloitsin kirkon olemassaolosta. Eri paikkakunnilla, eri elämäntilanteissa, yksinäisenä pyhäpäivänä kirkon ovi on auki ja kaikkia kutsutaan sisään. Pysyvä kantaa muuttuvaista. Viime aikoina olen vahvasti tuntenut, että olisin mieheni kanssa yhtä aikaa alttarikaiteen äärellä, toinen näkyvällä ja toinen näkymättömällä puolella.
Lueskelen Rhonda Byrnen kirjaa Salaisuus. Sen ydinajatus on vetovoiman laki: "Se mitä eniten ajattelet ja mihin keskityt, toteutuu omassa elämässäsi. Ajatuksistasi tulee totta. Ihminen vetää puoleensa sitä, mitä hän eniten ajattelee. Vedät aina puolesi sitä, minkä parissa ajatuksesi enimmäkseen askartelevat, myönteistä tai kielteistä." Tässäkin on mietiskeltävää.
Tuo ehtoollispöydän salaisuus on minulle ollut hyvin hoitava. Siellä he ovat lähellä kaikki rakkaat, jotka siinä muistan.
VastaaPoistaAnnikki, olen lähdössä retriittiin viikonlopuksi. Muistan sinua siellä.
Kiitos muistamisesta! On hienoa kuulla, että on jonkun mielessä.
PoistaKiitos teille, jotka olette lähettäneet sähköpostia!
VastaaPoistaMinä ajattelen tuosta "vetovoiman laista" vähän arkisemmin: huomaan ympäristössäni sen, mitä ajattelen. Vetovoima tuntuu jotenkin kovin mystiseltä. Siinä ne asiat olisivat paikallaan, vaikka minä en niitä huomaisikaan.
VastaaPoistaMutta ilmiö tällaisena arkisemmin ajateltuna on kyllä tuttu. Esimerkiksi joku aika sitten tulin tyttärelle lähettäneeksi erään työpaikkailmoituksen firmasta, josta en ikinä ollut kuullutkaan. Sen jälkeen olen törmännyt samaan firmaan jo kolmasti. Minulle selvisi, että yritys on alallaan ja näillä seuduilla pitkään ollut merkittävä, mutta vasta nyt havaitsen uutiset, kun ajattelen oman lapsen tilanteen kautta työmarkkinoita. Samanlaisia kokemuksia minulla on paljon (vaikka alkaen siitä, että ollessani raskaana huomasin kaikki odottavat äidit. Nykyisin kaupungilla lapset tuntuvat olevan liikkeellä vain mummujensa kanssa :)
Muistan omilta opiskeluajoilta jonkun tutkimuksen nimeämisen vaikutuksesta havainnointiin. Jos ihminen tiesi nimen kedonkukille, hän havitsi niitä niityltä paljon enemmän kuin ihminen, joka ei ollut oppinut kukkien nimiä. Ehkä asian miettiminen ajaa saman asian.
Tuosta se toteutus varmaan alkaakin, että huomio kiinnittyy siihen, mitä on mielessä. Jos ajattelen, ettei minusta kukaan pidä, kiinnitän huomion siihen liitettävien havaintoihin. Se vaikuttaa omaan käytökseeni ja olemukseeni ja lisää havaintojani. Sama päinvastoin. Pitäisi tullva tietoiseksi siitä, mitä oikein toivoo elämäänsä ja alkaa sitten koota siihen liittyviä asioita. Aina ei tiedä, mitä oikeasti haluaa. Olen joskus tehnyt ns. Aarrekarttaa, jossa kuvien avulla nostetaan mielen pohjasta esiin toiveita. Huomasin vuosien päästä, että kaikki kuvani olivat toteutuneet. Nyt en oikein tiedä, mitä elämältä toivoisin,
VastaaPoista