Pyjamapäivä

"Muistakaa, että huomenna on sitten pyjamapäivä", huikkasi eräs herättäjäjuhlakyydistä pois jäävä nainen. Minulla se siirtyi päivällä, mutta nyt väsyttää. Monen päivän ulkona vaeltelu, reissaaminen ja huono nukkuminen verottavat. Tahkolla kuului aamuneljään toisenlaista "juhlintaa". Tänään saakin väsyttää, huomenna tulee muutaman päivän vieraat. Tai tutut.
On outo, odottava, painostava tunnelma. Ennusteen mukaan pitäisi jo olla ukonilma ja sataa kovasti. Lämpötila on melkein hellelukemassa pilvistä huolimatta.Kun sade alkaa. menen vinttikamariin kuuntelemaan sitä. Katselen ympärilleni. Täytyy sanoa, että olen niin sydämestäni kiitollinen tästä vanhasta Torpasta. Tänä kesänä se on hoitanut minua ja minä sitä enemmän kuin ennen. Nautin siitä, kun talo on siisti ja lämmin vinttiä ja ulkorakennuksia myöden. Väliovet ja ikkunat voivat olla auki.

Nyt kukkivat juhannusruusut,iirikset, peurankellot ja akileijat. Tuli sinivalkoinen juhlavuosiväritys. On mukava seurata, miten kasvit siirtyvät, pitävät jonain vuonna lepoa, kuten palava rakkaus nyt.Täällä menestyvät lähinnä vain naapurustosta saadut pensaat ja kukat. Etupihassa kukkii valkoapila. En malta heti leikata sitä pois.Täällä täytyy olla lokakuulle asti, että saa talteen pihan ja metsän marjat sekä omenat.

On niin surullista ajatella veljeä, joka makaa neljättä kuukautta sairaalassa eikä jaksa nousta istumaan tai puhua paljoa. Olen käynyt hänen luonaan mahdollisimman usein, juottanut limsaa, syöttänyt lettuja, vienyt radion ja pyytänyt henkilökuntaa avustamaan hartausohjelmien kuunteluun. Herättäjäjuhlilta soitin ja pyysin hoitajia laittamaan körttiradion päälle. Kai se oli tehtykin. Sairaalassa tulleisiin kantapäähaavoihin on iskeytynyt nyt sairaalabakteeri MRSA ja siihen lienee kova lääkitys päällä.