Mummanpesissä on useimmiten aika hiljaista. Radiotakaan ei tule joka päivä avatuksi, vaikka sieltä tulee usein hyvää ohjelmaa. Hiljaisuuden tunne liittyy eniten puhekumppanin puutteeseen. On päiviä, etten puhu kenenkään kanssa. Vieraitten käydessä mukava porina täyttää tilan, mutta sitten lankeaa hiljaisuus.
Mitäs minä sitten omissa oloissa puhuisin? Kokeilin tänään.
-Jahas, aika ottaa tabletti. Ei tullut nytkään sitä metsänhoitoyhdistyksen kirjettä. No ei tuota jaksa katsoa. Jokohan alkaisi pakata, riittääkö pienempi laukku? Kannattaako sinne ottaa kesämekkoa? Sadepäivä. Pitäisiköhän nyt pestä tukka? Taas on paino noussut. Menisköhän yöunet, jos nyt joisi kahvia?
Arvatkaa vastasiko hän tällaisiin puheisiini, ottiko kantaa? En tietysti odottanutkaan. Yksinpuheluahan suuri osa puheistani ennenkin oli. Siis nytkin voin yhtä hyvin pulista ääneen, jos ääntä kaipaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti