Minulla on varmaan kesätauko menossa, kun ei ole tullut hetkeen kirjoitetuksi mitään. Havahduin asiaan, kun yksi lukija soitti huolestuneena, että onko tapahtunut jotain.Mieltä painanut huoli alkoi väistyä tänään ja olo alkoi heti piristyä.
Torpan kesä kuluu pihoja, tupaa ja hautoja hoidellen. Juhannusruusu alkaa nyt kukkia. Lauantaina pyöräilin mukavassa tuulessa ehostamaan mieheni hautaa. Sunnuntainakin oli ihana päivä ja tein aamusta eväiden kanssa pitemmän pyöräretken toiseen suuntaan kotikylän ihanalle hautausmaalle, jossa omieni lisäksi koulukaverieni vanhemmat lepäävät nimipaasiensa alla. Oikeastaan olisin halunnut meidänkin hautamme sinne. Kävin uimassa kotijärven rannassa, mietin voisiko lämmittää rannassa kelluvan saunan, join kahvini
ja tapasin muutaman kyläläisenkin. Tunsivat minut ja sisarukseni paremmin kuin minä heidät. Siinäpä olivat taas minun mieleiseni kesäretket. Illalla istuskelin aitan "terassilla" ja nautin lämpimästä illasta.Tällaiseksi tämä on mennyt! Sisareni kanssa kävimme aiemmin vielä naapurikunnankin hautausmaalla yhden tädin haudalla. Lienevätkö katoavaa kulttuuria nämä hoidetut hautausmaat ja kuljeskelut edesmenneiden keskellä, puiden alla?
Jatkaako seuraava sukupolvi hautojen kukkahuoltoa?Onhan tässä yksi isompi bussiretki tiedossa: Herättäjäjuhlille Nilsiään ensi perjantaista sunnuntaihin.
Ehkä tutustut kuvaamallasi tavalla yksinäisen, itsellisen naisen elämänvaiheeseen, jota nyt elät. Sen mahdollisuuksiin valita ja valita pois.
VastaaPoistaIloisia kohtaamisia juhlilla toivottelen!
Valitsin pois aurinkomatkan Välimerelle ja iloitsen pienistä pyöräretkistä. Valinnanvapautta, jonkun mielestä ehkä taantumista ja supistumista menneeseen. Oma asiani! Kiitos toivotuksista! Sinä et taida olla Nilsiään asti lähdössä?
PoistaMielelläni osallistuisin, mutten halua yksikseni lähteä sinne asti. Hengessä mukana!
VastaaPoista