Terveisiä Nilsiästä

Polkupyörällä alkoi ja päättyi tämän vuoden herättäjäjuhlamatkani. Matkalaukku (pienehkö) jopparille ja viiden kilometrin päähän päivän ainoan bussin kyytiin, sama toisinpäin reissun lopulla. Kyllä niin vanhankansan ihminen olen täällä syrjäkylällä autottomana taiteillessani! Lapsuudessa ja nuoruudessa polkupyörä oli tavallinen tavarankuljetusväline, linja-autollekin mentiin pyörän kanssa tulijaa vastaan ja laukku nostettiin pyörän päälle. Sehän sujui ja sujuu aivan hyvin kyllä nytkin.
Täysi bussi vei matkalaiset Nilsiään ja kahden yön majoitus oli varattu Tahkon huoneistohotellissa. Matkavirret valmistelivat juhlatunnelmaan.Nämä matkat ovat monille vuoden kohokohta.

Juhlakenttä oli Nilsiän entinen hautausmaa kylän keskustassa, suurten kuusten katveissa. Paavo Ruotsalaisen hauta ja "piikikäs" muistokuusi olivat alueen keskellä. Kylähulluna paikkakunnalla pidetty Ukko Paavo, "Löyhkä-Paavo", oli sanonut: " Istuttakaa haudalleni piikikäs puu, kun olen niin piikkinen mieskin".

Runsas oheisohjelma täydensi nytkin ohjelman peruskaavaa: seurapuheita ja niihin vastauksena nostettuja körttivirsiä, juuri ilmestyneestä uudistetusta Siioninvirsikirjasta. Valtaosalle perusohjelma ja ystävien tapaaminen lienee tärkeintä. Virret ovat myös rukousta. Vain juhlien lopuksi rukoillaan, polvistutaan rukoukseen. Se on vaikuttava hetki. Myös ehtoollinen ulkoilmassa sunnuntain jumalanpalveluksessa on hieno ja yhdistävä perinne. Jos joku haluaisi mennä ensi vuonna Tampereelle  yhdeksi päiväksi, suosittelisin sunnuntaita. Lauantain päiväseuroissa on yleensä eniten väkeä koolla, joten sekin on kohokohtia. Körttiradio välittää juhlasisällön koko juhlien ajan ja jälkikäteenkin on paljon luettavissa. Tästä linkistä voit lukea puheet, vaikka Piispa Ville Riekkisen Raamattutunnin:seurapuheet-.


Minulla iltaohjelmana oli Aholansaari Sinfoniettan konsertti Nilsiän kivikirkossa. Se oli hieno konsertti. Siinä hetkessä en voinut välttyä kaipauksen aallolta ja melkein tuntemukselta, että hän olisi ollut kyljessäni, käsivarren tuntumassa. Nyt en erityisemmin varautunut yksin osallistumiseen, kuten viime vuonna. Olihan minulla sisar kaverina, tapasin muutamia ystäviä vuosien takaa ja tutut, sielua hoitavat virret soivat.

Erilaista ja outoa tänä vuonna olivat näkyvät, Supon ohjeiden mukaan pystytetyt  turvajärjestelyt. Juhla-alue  ja sisäänkäyntiportit oli rajattu massiivisin ajoneuvoin ja estein. Turvamiehet kiersivät kenttää. Eihän täällä voisi mitään tapahtua, ajatteli varmaan moni muukin kuin minä, vaikka tiedämme, että juuri sellaiseen kohtaan iskeminen aiheuttaisi suurinta turvattomuuden tunnetta.

Juhlat sujuivat kaikin puolin hyvin ja sisimpämme kätköissä kuljetimme sinne piirtyneet voimavarat kotimatkalle. Juhlien teemana oli "Uudistat armollasi" Ukko-Paavon virrestä 382. Mitä se minulle tarkoittaa?