Ihana syysviikko on täydentänyt vaihtelevan kesän. En saa kännykälläni ruskan täyttä hohtoa esiin, mutta näettehän kaikki ympärillänne luonnon loiston ennen värien sammumista.
Löysin mahtavan puolukkapaikan. Nuo sangolliset on haettu tunnissa. Kuivaa, hyvää marjaa on mukava perata pihapöydän ääressä istuen. Puolukkaa on riittänyt jaettavaksi. Tänään odotan aurinkoa, että metsä taas kuivahtaisi eilisen märän sumupäivän jälkeen, ennenkuin menen jatkamaan. Omenia on liikaa. Uusi omenaohjeeni on uuniomenasose, helppoa ja hyvää. Olen jakanut omenaa naapureille ja silti suurin osa jää metsän peuroille kärrättäväksi. Saisi tulla poimimaan! Se huolestuttaa, että viljapellot ovat vieläkin korjaamatta.
Talvipesään siirtyminen lähestyy. Illalla ympäristö pimenee yhä aikaisemmin. Taas melkein yllättää se, että pimeän tulo täytyy ottaa huomioon. Olen nauttinut tästä kesästä. Oli monia aurinkoaamukahveja tuvan portailla, oli kauniita auringonlaskun maalaamia puunlatvoja illalla, oli voimia puuhailla ulkona. Luin jostain lauseen, että aivot tarvitsevat kaksi vuotta tottuakseen uuteen elämänvaiheeseen. Ehkä siinä on perää, ehkä aivoni ovat sopeutuneet yksin elämiseen. Ei enää me, vaan minä.Tunnen monesta asiasta iloa ilman tietoista ponnistusta. Iltaisin katson kuitenkin aina aurinkovalojen syttymistä pimeään. Hän aina hankki ja asetteli niitä. Ostin uudet valot hänen muistokseen.
"pimeän tulo täytyy ottaa huomioon"
VastaaPoistaSyyspäivän tasauksen mentyä juuri näin. Yhä aikaisemmin se tulee, yhä myöhemmin kestää. Vaan ei ole päivä jäänyt valkenematta meidän leveysasteillamme yhtenäkään aamuna, vaikka ankaran paksun pilvitäkin alla tai sumun seassa oltaisiin.
Tuota mietin, milloin ihminen tajuaa olevansa erillinen yksilö ensimmäisen kerran ja onko leskeys paluuta siihen tilaan, vai johonkin toiseen erillisyyteen, jossa on kokemus yhteydestä toiseen tukena.
Voi siinä kokemuksessa olla samaakin, vaikka äidistä irtäutuminen lienee perustavampaa laatua kuin avioliitosta itsenäistyminen. Haasteet, mihin itsenäisyyttä tarvitaan, ovat kovin erilaiset, mutta haastetta riittää kummassakin vaiheessa, jos hyvää elämää toivoo elävänsä. Kummassakin vaiheessa voi myös jäädä kantamaan jotain toiselle tärkeätä, vaikka ei olisi aiemmin sitä ihaillut - äidin körttiläisyys ja miehen pihatyöt jäivät minuun!
PoistaVoi että! Nuo täydet puolukkasangot. Montakohan vuotta siitä on kun poimittiin siellä yhdessä noita herkkuja! Nyt en kahteen vuoteen ole kyennyt puolukoille. Jospa ensi kesänä!
VastaaPoistaViisi vuotta: 20-22.9.2012 kertoo kalenteri. Jospa ensi kesänä!
PoistaLohdullista kuulla, että aika auttaa leskeyden yksinäisyyden tunteeseen! Siihenhän sitä olisi totuttava, että elämä on hyvää ja nautinnollista ihan yksinkin omana itsenään ilman pois mennyttä puolisoa. Tosiaankin, pikku hiljaa niitä hetkiä tulee että ajattelee että näinhän minä tämän teen eikä niin että näin me tämän teimme! Hyvää syksyn jatkoa sinulle! Nautitaan syksyn väreistä ja luonnon monimuotoisuudesta!
VastaaPoista-hieman tuoreempi leski
Jokaisen leskeys on omanlaisensa niinkuin oli avioliittokin, mutta puolikkaasta kokonaiseksi tulo on monen kokemus, ellei sitten nopeasti tule uutta kumppania. Etsitään iloa, sitä se edesmennytkin meille toivoisi!
Poista