Vertaistukea

Naapuri kutsui kylään. Jutellessa kävi ilmi, että hänellä oli ollut melko samanlainen verenohennus- ja kolestrolilääkitys kuin minulla. Hänellä oli riskitekijöitä, mutta ei sydäntapahtumia. Hän kuvasi minulle tuttuja oireita: kädet ja jalat mustelmilla, pahoinvointi, koko ajan omituinen, outo olo, heikotusta ja ahdistus oireitten puristuksessa. Hänellä oli kokeiltu kolmea eri statiinia, mutta olo ei helpottunut. Hän oli sitten jättänyt omalla päätöksellään kaikki lääkkeet pois. Hän sanoi valinneensa normaalin olon, joka palasi pian lääkkeiden lopetuksen jälkeen. Onhan tätä elämää jo eletty, hän oli tuuminut riskin ottaessaan. Tästä päätöksestä on jo vuosia. Hän on samanikäinen kuin minä.
Hänhän kuvasi minun oireitani! Tuntui hyvältä, että joku tiesi ja ymmärsi, millainen olo minulla on ja mistä se johtuu. Ja ettei kyse ehkä olekaan vain psyykkisestä oireilusta, kuten on arveltu. Mitähän tapahtuisi, jos minäkin valitsisin samoin kuin naapuri? Tässä talossa on monta muutakin, jotka ovat jättäneet kolestrolilääkkeet pois haittavaikutusten takia. Onko tällainen vaikean olon elämä elämisen arvoista? Minä olen tietysti suuren riskin potilas, kun on jo ollut vakavia tukoksia ja juosteita on siellä täällä suonistossa. Kuolema ei ole ainoa seuraus, vaan vahingoittavat infarktit voivat tehdä elämästä vielä huonompaa. Vahva lääkityskään ei takaa, ettei uusia tukoksia tule.
Oli hienoa ja ihanaa, että sain tehdyksi ne kaksi tärkeätä matkaa. Ovat ne reissaamiset vähän kostautuneet. Pari päivää sitten  alkoi pulssi laskea lähelle viittäkymmentä ja silloin sydän pomppaa tuntuvasti koko ajan. Olen vähennellyt verenpainelääkkeitä, kun yksi lääkäri kehoitti seuraamaan arvoja ja tekemään niin, jos arvot laskevat liiaksi. Pitäisi kai jaksaa huomenna soittaa ajanvaraukseen ja pyytää lääkäriaikaa, milloin se sitten tulisikaan, ettei tarvitsisi yksin näitä pähkäillä. Olen kyllä näistä oireista jo monasti puhunut, mutta peruslääkityksen muutoksia ei ole tehty. Olen koettanut ajatella, että lääkkeet ovat ystäviäni.