Vihreys ja varjot

Tämän päivän lämmössä koivujen latvat ovat lehahtaneet hentoon vihreyteen. Suomen luonnon ihana vihreys tulee taas! Iloitsen ja katselen tätä, vaikka minun oloni ei ole päässyt uuteen kevääseen. Tänään luonani kävi farmaseutti, joka on perustanut lääkevaikutusten arviointiin perustuvan yrityksen. Hän arveli vahvan verenohennuslääkityksen olevan yksi syy ongelmiini. Marraskuussa eli vuoden kuluttua operaatioista saan lopettaa niistä toisen. Puolitoista tuntia käytiin läpi lääkkeitäni, lisäravinteita, yhteisvaikutuksia jne. Saan kirjallisen arvion postissa. En tiedä, onko tästä mitään apua, mutta käytiin asioita läpi.

Kovasti olen herkistynyt entiseen rauhallisuuteeni verrattuna. Keho ja psyyke ylireagoivat aivan vähäiseenkin stressiin ja väsyn nopeasti. Veljen hautajaiset tulevana viikonloppuna aiheuttavat huolta jaksamisestani. Miehen hautajaiset vajaa kolme vuotta sitten olivat järkyttävää aikaa, mutta minun ei tarvinnut kantaa huolta siitä, jaksanko pitää puheen. Nyt ahdistaa. Veljen elämä lapsuudesta lähtien ja hänen kohtalonsa ovat mielessä. Vaikka oli hyvä, että hän pääsi pois murheen laaksostaan, surettaa että hän on iäti poissa. Siitä on hyvä mieli, että sisareni kanssa olimme hänelle perheenä ja monenlaisena tukena onnettomuuden jälkeen. Eläkeläisenä siihen oli aikaa.