Siltä se tuntui, viisi päivää mökkisaaressa, kaksi yötä yksin, kaksi tyttären perheen ja koirien kanssa. Maisemat olivat yhtä ihanat kuin ennenkin, mökki entisellään, toiminnot perinteiset, lämpimät kivet ja askelmat jalan alla täysin tutut. Kolmenkymmenen kesän muistot elävät siellä. Nyt käynnit ovat harventuneet, viime vuosina olen käynyt siellä 1-2 kertaa kesässä. Omistajuuskin on siirretty, niinkuin hyvä on. Tuntui tosiaan, että olen käymässä entisessä elämässäni. Vasta viimeisen vuorokauden aikana aloin olla läsnä tässä hetkessä. Veden lämmettyä kunnolla uskalsin mennä veteen muutamaan kertaan. Sehän siinä "vesihoitolassa" on ollut pääintressi, uiminen saunasta ja muutoin. Nyt on oltava varovainen, mutta hyvältä veden syleily taas tuntui. Perinteinen sukutapaaminen paikkakunnalla veti minut ja kymmeniä muita taas yhteen. On hyvä nähdä, kuinka miehen suku ja yleensä elämä jatkuu uusin jäsenin ja nuorin voimin. Meillä kaikilla on vaihtuva osamme elämänpyörän kierrossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti