Virvon varvon, tuoreeks terveeksnäillä kukkaan puhjenneilla mustikan varvuilla.
Alkaa tuntua kummalliselta. On palmusunnuntai, pääsiäinen lähestyy, aika kulkee kuten ennenkin. Silti niin paljon on toisin. Nyt tuntuu, etten tajua tätä kokonaisuutta vielä ollenkaan. En tietysti voi tietääkään, mikä kaikki on muuttunut ja tulee muuttumaan. Maapallon ihmisillä on kullakin oma todellisuutensa tämän yhteisen koronakuplan sisällä. Pois siitä ei pääse kukaan, ennenkuin aika on. Pikku hiljaa huomaa myös, että tulevien poikkeusviikkojen paino alkaa tuntua, vaikka en ainakaan vielä kuulu niihin, jotka todellisesti kärsivät erilaisista menetyksistä. Nyt on vasta kolmas viikko meneillään. On kuin olisi alkanut pitkitetty hiljainen viikko ja pitkäperjantai. Ihmisten huolet, pelot ja murheet painavat ilmassa, vaikka aurinko paistaa siniseltä taivaalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti