Sumean olon päiviä

Hohhoijaa. Uusi aamupäivä, pilvistä, yöllä on satanut. Kävin puoli seitsemältä kaupassa, tavaroitten virussuodatus sujuu jo tottuneesti ( kasvosuojus, hansikkaat, tavarat parvekkeelle tai huuhtelu, käsien pesut). Uusi normaali. Käyn pienessä kaupassa, josta löytyy kaikkea, nyt siman ainekset. Väsyttää, vaikka join  toisen kerran kahvia, väsyttää jo tähän aikaan, silmät tihruttavat punoittavina. Tuntuu, että muisti heikkenee. Heräsin taas viideltä. Olenko hypännyt jonkin askelman vanhuuteen, kun en saa enää unta viiden jälkeen? Tunnen monia minua vanhempia ihmisiä, jotka usein mainitsevat nousseensa viideltä. Olen siis liittynyt siihen joukkoon. Valvominen pitempään illalla ei auta. Uni-ikkunani sulkeutuu puoli yhdeltätoista ja uni kaikkoaa, jos en ole silloin valmis nukkumaan. Amerikkalaistutkimuksen mukaan ihmiset tuntevat itsensä vanhoiksi 57-vuotiaana. No ei, silloinhan ihminen ei ole enää nuori, mutta vanhuus on kaukana.

Päivät kuluvat merkillisen nopeasti, vaikka ohjelmaa on entistä vähemmän. Aina illalla ihmettelen, että ollaanko taas illassa. Olenko puoliksi torkuksissa koko ajan? Pitäisi löytää keino pidentää aamu-unta. Joskus kahvinjuonti ja lukeminen siihen aikaan on raukaissut vielä uneen. Tänään en ole jaksanut lähteä ulkoilemaan. Eilen oli kiva retki, kun satuin pururadalle yhtä aikaa  päiväkeskuksen jumpassa  käyneen naisihmisen kanssa, en tiedä nimeä. Kävelimme hitaasti  hänen tahtiinsa ja korkeimmalla kohdalla istuimme kuuntelemassa lintuja. Oli kaunis sää. Kotona luin pitkään siivotulla, lämpimällä parvekkeellani ja olo tuntui leppoisalta lomapäivältä. Nyt pilvien välistä pilkisti aurinko, ehkä se kannustaa minut vielä ulos. Ei, taas meni pilveen. Taidan olla meteopaatti, sääriippuvainen. Huomasin, että monet kiertävät urheilukenttää ja minäkin olen käynyt kävelemässä joustavaa, punaista alustaa. Se on helppoa.

Minulle tuli ketjuhaaste korona-ajan ruokaohjeista. En ole jatkanut sitä, kun en saanut siinä mitään ohjetta itselleni. Mitä laittaisin, jos jatkaisin sitä? Olen viime viikkoina iltaruuaksi tehnyt ison raaste-vihanneslautasen: Raastan keräkaalta ja porkkanan, lisään makeutettua puolukkahilloa ja sekoitan. Lisään salaattia, avokadon, rapeata paprikaa, jotain proteiinia kuten rahkaa tai salaattijuustoa. On hyvää, varsinkin tuo raastesekoitus. Sitten kuulin, ettei keräkaaltakan saa joka päivä syödä. Monien terveyshyötyjen lisäksi haittavaikutuksia löytyi netistä niinkuin lääkeluetteloista- kilpirauhasen vajaatoimintaa, veren hapensitomisen heikennystä, kaliumia liikaa ym. Määristä en löytänut mitään tietoa. Lehtikaalta olenkin varonut runsaan K-vitamiinin takia.  No ei raasteta kaalta joka päivä.  Iltapalaksi banaanilettuja: puolikas banaania ja yksi kananmuna, hiukan öljyä paistinpannuun, tiputetaan pannulle kolme lettua. Tein tyttären perheelle mehukkaita mustikkamuffinseja, joitten sisälle laitoin vaniljarahkaa. Noudatin ohjetta, jossa kuivat ja kosteat aineet sekoitetaan ensin erikseen ja sitten kosteat  käännellään varovasti jauhojen joukkoon. No tässähän tulikin haastevastaukseni muutamalle kymmenelle!

Kirjat on luettu. Kirjaston e-kirjat ovat kovin varattuja. Varasin kaksi, mutta löysin yhden heti lainattavan,  J.P. Laitisen Lumo. Se on filosofista olemisen tarkastelua oman arkipäivän kulussa, aika mainiota asioiden kääntelyä, ei nopeasti luettavaa. 
Vielä yksi juttu. Jos haluatte pientä rentoutusta illalla, tehkää tämä 8 minuutin rentoutusharjoitus. 
 Lopuksi voi silitellä hyväksyvästi omaa päätään tai hiuksiaan, kun keho ei kuulemma erota kuka silittelee, vaan tuottaa oksitosiinia. En ehkä aivan usko tuota, mutta ei se haittaakaan.