Yöunen laatu ja määrä vaikuttavat päivän tilaan. Viime aikoina uneni määrä ja ajoitus ovat vaihdelleet paljon enemmän kuin ennen. Joskus ei illalla uneta ollenkaan, joskus nukun kymmenestä yhdeksään. En kyllä koskaan heräilemättä, mitä en pidä pahana. Viimeksi nukuin yön heräämättä elokuussa 2002 ja heräsin asentohuimauksen kourissa. Facebookissa joku kirjoitti: Vanhan ihmisen uni on kuin vanha käkikello, kukkuu koska sattuu. Eipä se nyt ketään häiritse.
Tässä ollaan uneliaan olemisen tilassa lumisateen, tuulen ja hämärästä täysin pimentyvän iltapäivän keskellä. Pari puhelua päivässä on sosiaalisuuden osuus. Sekin on hyvä. Kyllä tässä sisäänpäin kääntynyt suomalainen elelee, vaikka joskus tuntuu jatkuva yksinolo jotenkin oudolta. Ei mitään hätää, mutta onkohan tämä ainoa mahdollinen tapa? Hataria mielikuvia vanhojen elämästä muiden ihmisten piirissä häivähtelee, mutta ei mitään mahdollisia. Tänäänkään en muuta keksi. Aikani kuluksi menen taas jääkaapille ja vaaka huomaa sen heti. Tekemisen puolta en viitsi miettiäkään. Lankaa ostin. Onkohan perussukan kutominen tekemistä vai olemista?
Samoja havaintoja olen tehnyt nukkumisesta. Sitten kiputilat ja niiden lääkitykset vielä vaikuttavat ja se, etten ole päässyt kuukausimääriin ulkoilemaan, siis lenkille asti. Viime yönä nukuin yhteen soittoon kuutisen tuntia ja heti oli ihan eri oloista herätä kuin silppu-unisten öiden jälkeen. Tämä korona-uutisten seuraaminen pitää tietysti ajan tasalla, mutta onhan se niin turhauttavaa ja masentavaakin.
VastaaPoistaKuusi tuntia on jo paljon, onneksi joskus saat sen lahjan. Unenlahjat, sen sanan huomaa nyt!
PoistaKiitos taas monista teksteistä joita ehkä syntyy siinä olemisen tilassa. Tekemisen tilaa ja kanssakäymistä mitä se oli V 2019. Niin on niin paljon muuttunut. Ja nyt pakkasilla taitavat sulat virrat jäätyä. Terv P.
VastaaPoistaEhkä kirjoittaminen on sitten nousemista hetkeksi tekemisen tilaan, kun kaikki aivotyökin on enimmäkseen laiskuuden tilassa. Kuva on hiekan vanhempi, virta on varmaan nyt jään peitossa, kylmyys ja polvi estävät sinne kävelyn toistaiseksi.
PoistaEi sitä nuorena arvannut miten kiitolliseksi sitä voi itsensä tuntea hyvin nukutusta yöstä. Minulla huono tapa yöllä herättyä katsoa kelloa ja laskea tunteja. Siitähän ei hyvä seuraa, kun toteaa etteivät levoksi riitä. Kunpa osaisin päiväunet nukkua, en ole koskaan osannut.
VastaaPoistaHarvoin minultakin päiväuni sujuu. Joskus ruuan jälkeen luen sohvalla ja saatan vaipua ainakin torkuksiin. Kuppi kofeiinitonta kahvia ennen sitä voi auttaa. Uni ei saisi olla suoritus,jota yritetään.
Poista