käynyt ulkona tänään. Pääsiäisaika oli mukava, oli vieraita, oli paljon kuunneltavaa pääsiäisohjelmaa. Vapaa-aikataloissa olivat asukkaat paikalla. Nyt on tiellä mennyt vain postiauto. Yhden talon tyhjentyminen tuntuu ohi kulkiessa. Sukulaisen kuusi, jota hän ei antanut kaataa, seisoo paikallaan kuin muistomerkki.Polvi kipeytyy kävelystä. Pyöräily sopisi paremmin, mutta on kylmää ja tuulista, räntää ilmassa. Elämä muuttuu paljon, kun liikunta käy hankalaksi. Jääkaapin ovi käy usein, ajankuluksi. Sisaren kanssa totesimme, että meillä on kuitenkin vielä paljon menetettävää, ennenkuin ollaan siinä vaiheessa, ettei pääse itse kääntymään sängyssä. Se on hyvä huomata.
Tässä olossa ei tarvitse yrittää eikä tehdä mitään. Voi katsella uneliaasti sadetta, lintujen pyrähtelyä puissa, ikkunan avatessa kuulla joutsenten kirkasta kilinää ja tööttäilyä suolla. Oikaista päivälevolle. "Olla olemassa niinkuin Lehtimäki ja Soini", kuten mieheni sanoi. Olla olemassa ilman mitään mainittavaa tarkoitusta ja roolia, vain kantaen hiljaista, vanhenevaa elämää niinkuin näissä muissakin taloissa asuvat, sillä oikeudella, että on annettu elämä elettäväksi. Tai olla pian kuin talon kivinavetan raunio, ennen täynnä karjaa ja lypsytouhuja, nyt entisten polvien muistoa kantamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti