Vesien virtaaminen ja solina tai isommassa paikassa kohina ovat kevään ääninä kuin omiakin jäitä sulattelevia. Pyörämatkan päässä Torpalta on joki ja koskikohdassa mylly, jossa isä kävi nuorena miehenä jauhattamassa viljoja. Menen sinne aina kuin isän jalanjäljissä. Juuri nyt joki virtaa runsaimmillaan. Näillä main ei ole tulvia. Meidän pieni luomammekin luo jäitään. Luonto vapautuu pimeän vallasta ja aletaan odottaa uutta elämää, vihreätä kasvua. Siinä me ihmiset kuljemme mukana. Pääsiäisen ilossa ja toivossa, kärsimyksen ja vapautumisen universaalissa jakamisessa, sanomassa jota pääsiäisajan runsas musiikki syvällisesti kuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti