Kuusen tarina

Vanhetessa moni ihminen kiinnostuu historiasta, sukuhistoriasta ja yleisestä. Ihminen silloin sijoittaa itseään ajan, ihmisten ja olosuhteiden virtaan.

Olen ennenkin kertonut isosta kuusesta, joka näkyy Torpan ikkunaan. Eilen menin taas sen juurelle taputtelemaan vankkaa runkoa, tai runkoja. Niitä on kaksi, vaikka kauempaa näyttävät yhdeltä.

Iäkäs naapuri kertoi, että enoni Veikko ja naapurin samanikäinen  Jussi olivat kymmenvuotiaina kiertäneet kahden nuoren kuusen varret yhteen. Siitä ne jatkoivat kasvuaan. Tämä on tapahtunut noin 1933. Kuuset ovat pian satavuotiaita. Ne ovat jatkaneet vakaata kasvuaan sotien ja monien muutosten vuosikymmenten aikana. Koskaan ympäristö ei ole ollut niin hiljainen kuin nyt. Työn ja ihmisten ääniä ja hyörinää on vähän. Viljelytyöt sen näköpiirissä sentään jatkuvat, tapahtuvat muutamana päivänä vuodessa suurin konein.

Lintujen kevätmuutto ja pesiminen on kyllä toimeliasta kuusen lähimetsissä. Yöpakkasista ja päivittäisistä lumikuuroista huolimatta vilkas hyppely, lentely, viserrys, vihellys täyttävät metsiköt. Rastas tuntuu omineen kuuset pesäpuukseen, säksätti koko ajan, kun olin puun alla.

Olen istuttanut pihapiiriin muutamia puita. Tammen istutin yli kymmenen vuotta sitten. Sen taimen on ystäväni mies kasvattanut siemenestä. Tammi on nyt ehkä viisi metriä korkea. Se voi kasvaa vanhaksi ja suureksi, nähdä monia vuosikymmeniä enemmän kuin minä.