Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
sunnuntai 28. maaliskuuta 2021
Näkökulma
Korona pitää meidät kotona. Huusholli näyttää liian tutulta, tylsältä, kuluneelta. Yksiössä ei ole paljon muuntelun mahdollisuuksia. Komeron seinän voisi ehkä maalata, mutta ei. Monet kuulemma tekevät remontteja, mutta enhän minä mitään isompaa jaksa ajatellakaan. Päätin vain vaihtaa vähän tekstiilejä, sohvan ja tyynyjen päällisiä. Petasin sänkyni eri tavalla. Tein jalkopäähän tyynyistä lukusopen. Puusohvalla selkä kipeytyy, vaikka pehmikkeitä on, mutta tässä ei kipeydy. Unioppaiden mukaan sänkyä saisi käyttää vain nukkumiseen, mutta nythän olen toisin päin, se on eri juttu. Käperryn nurkkaukseeni, katselen kulmaan, jonne en ole ennen katsellut, taulua joka ei ole ennen ollut edessäni. Se tuntuu yllättävän virkistävältä. Ei tullut vaihtelu kalliiksi!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Erinomainen idea!
VastaaPoistaAivoterveydelle on kuulemma hyväksi tehdä muutoksia, pieniäkin, vaikka vaihtaa paikkaa ruokapöydässä.
Poista