perjantai 5. maaliskuuta 2021

Siniset varjot

Hiihdellessäni hankipelloilla olin vaan niin onnellinen siitä, että lähdin tänne ja pääsin tänne. Turhaan olisin jäänyt koko viikoksi odottamaan koronarokotusta, ei ole soittoa kuulunut. Lumi on kaunista, monen muotoista kidettä kantavaa, kovaa ja pehmeätä uutta lunta. 
Ihminen voi olla levollisesti tässä hetkessä ja samalla kantaa mielessään murheitten ahdingossa kamppailevien tilannetta, saada voimaa luonnon ajattomasta kiertokulusta. Vuosikymmenten aikana on näilläkin pelloilla kannettu ihmisten kaikenlaisia kriisejä ja ajallaan ne ovat jotenkin ratkenneet.

2 kommenttia:

  1. Tässä on välillä ollut merkityksellisyydestä. Miten sitä voisi mitata en tiedä. Korona ja riskiryhmään joutuminen laittoi maalle matkat tauolle. Nämä kuvat ja tarinat ovat kuin ikkuna kotoisiin maisemiin. Tarinat tuttuja ja tuntemattomia. Joskus se merkityksellisyys ei ole kivien kääntelyä vaan selittämätöntä ilahdutusta. Terv P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan se on tuota selittämätöntä ilahdutusta, joka panee minut laittamaan blogiin vuodesta toiseen samoja juttuja!

      Poista