Tyhjä talo

Tuntuu surulliselta, että Torpan lähinaapuri, iäkäs sukulainen, ei enää palaa tupaansa. Hänen elämänsä oli jo vaikeata viimeisen vuoden aikana, mutta hän asui kotona, lisääntyneitä sairaalajaksoja lukuunottamatta. Hän oli sairauksista huolimatta elämänhaluinen ja vakaa. Vaimo on jo kolme vuotta ollut palvelutalossa. Lapset ovat kulkeneet esimerkillisesti vanhempiensa apuna.

Olin heille aina tervetullut ja jatkoin käyntejä viime aikoihin. 

Sauli kulki äitini pyhäkoulussa koko lapsuutensa ja kävi useasti myös minua katsomassa, kun olin vauva. Hän oli 11-vuotias naapurinpoika, kun synnyin ja hän muisti senkin ajan hyvin. Hän oli enoni Veikon luotettu ja auttaja ja tiesi Torpan asiat hyvin. Hän oli alusta alkaen apuna minulle uusien asioiden haltuun otossa. Viime kesänä kyselin katoavaa paikallistietoa, kuten peltojen ja paikkojen nimiä - Riihipelto, Kivipelto, Lassinmäki, Saunamäki. Hän kertoi muutamia vanhoja asioita, jotka vain hän tiesi. Oman elämän kipukohdistakin puhuttiin.

Nyt on taas yksi talo tyhjänä, vähät ihmiset vähenevät kylästä, sukulaiset vähenevät entisestään. On yksi kyläpaikka vähemmän. Hän oli 14. edesmennyt pyhäpostipiirin 14 asutun talon alueelta minun Torppa-aikanani, 23 vuoden aikana. Aluksi joka talossa asui pariskunta, nyt enää kuudessä.

On kuin suuri puu olisi kaatunut maisemasta.