tiistai 23. maaliskuuta 2021

Kiikkustuolissa

Luin läpi Torppapäiväkirjani vuosilta 1998-2004, eli torppakauden alusta asti. Käsialani on harmillisen huonoa, kun olen kirjoitellut sängyssä maaten, mutta sain selvää. Olin enon kuollessa 53- vuotias. Jaksoimme tosi usein ajaa Espoosta lähes 400 km matkan viikonlopuksikin, molemmat olimme innostuneita puuhamaastamme. Silloin jaksoi vielä touhuta aamusta iltaan. Olin osa- aikavapaalla, 2 viikkoa töissä ja kaksi vapaalla puolen vuoden ajan. Yksi viikko meni muurarin apuna takan purussa ja uuden muuraamisessa, yksi navetan välikattojen purussa naapurin kanssa. Ne sujuivat hyvin.  Useimmat asiat muistan, mutta en muistanut, että niinkin usein ajoin pyörällä kotikylään, kävin hautausmaalla, kiersin järven, kävin keittämässä veljelle ruokia, kävin uimassa, pyöräilin takaisin (yht.40 km). Sitten vielä usein muuta puuhaa, ehkä maalasin seinää tai olin kasvimaalla, illalla seuroihin tai kylään tai saunanlämmitys. Nyt riittää useimmiten yksi ohjelma päivässä. Yllätyin, että useamman kerran kesäisin kirjoitin: Kävin pyörällä kirkolla (yht. 50 km), kävin ostoksilla ja tädin luona ja äitiä katsomassa. Luulin, että tein tuon vain kerran tai kaksi. Hiihtelin peltojen takaisiin metsiin, seurasin moottorikelkkajälkiä. Vieraita oli usein, jouluisin oli väkeä monena päivänä. Vakiovieraista on nyt monta kuollut.
Muutaman kerran kyllä kirjoitin iltamyöhällä sydäntuntemuksista. Oliko niitä jo silloin? Kävelylenkit lyhenivät, kun isovarpaitten nivelet kipeytyvät, nivelrikko ärtyi  ja 2004 pitikin tehdä leikkaus. Väsymys- ja masennuskommentit  liittyivät työkuvioihin ja muuhun elämään, Torpalla olo oli rentouttavaa ja innostavaa, vaikka käynnit olivat työntäyteisiä.
Ehkä on hyvä muistella entisiä aikoja, kun elämä on supistunut. Kiikkustuolissa muistelun aika on nyt. Ennen korostettiin vanhuutta ansaittuna lepoaikana, nyt aktiivisen toimijan aikana. Kumpaa lähempänä on päivän  saavutus, 10 kierrosta suksilla kentän ympäri, puoli tuntia, loppupäivä oleilua? On myönnettävä itselleenkin, ettei ole sama kuin ennen. Mutta elämästä kiitos.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti