Harmaata

Vähän on harmaata tänään ja oli eilenkin. En keksi mitään valokuvakohdettakaan. Maalla niitä aina löytyy helpommin. Elämä on jonkinlaista odotustilaa. En minä sen rokotuksen usko elämääni paljon muuttavan, mutta voisi se soitto jo tulla. Taitaa olla niin, etten loppukuusta ole menossa Helsinkiin synttäreille. Lapsen joululahjat ovat vielä täällä, saa lähettää ne synttäreiksi. Jotkut tuntemani ikäihmiset kyllä tapaavat yllättävän paljon läheisiään, mutta en kai minä tässä vaiheessa tempaise itseäni junaan? Vai kävisikö siinä kuinkaan?

Ovat nämä päivät aika tyhjäkäyntiä, kun ne täyttää vain omalla itsellään ja keksimillään puuhilla. Soitin kaksi puhelua ihmisille, joiden kanssa en ole usein soitellut. Yksi ystävä soitti. Se on virkistävää, voi kuulla toisten elämästä ja voi jäädä joku ajatus. 

Olen pitänyt itseäni liikunnallisena, mutta aika vähiä liikkumiseni taitavat tosiasiassa olla. Fysioterapeutin toteamus lihasten surkastumisesta tässä iässä ei saanut aikaan aktiivisuutta, vaan pikemminkin lannistumista. Tänään oli  parempi päivä, kun tein rauhallisen kävelyn ja sitten saamani vinkin mukaan seniorijumpan ja kehonhuollon Vantaan ilmaisista nettijumpista.