Näin viime yönä kummallisen unen. Oikeastaan ei tee mieli siitä kirjoittaa,mutta kun tässä ei ole ketään, kenelle kertoisin, niin kirjoitan kuitenkin. Näin unta, että olin Torpalla. Pihaan ajoi auto, josta nousi kaksi miestä. Toinen oli poikamme ja toinen, kun tarkemmin katsoin, näytti Sepolta. He eivät tulleet heti sisään, vaan puuhasivat jotain auton kanssa. Menin ulos katsomaan. Se oli Seppo, mutta kaikin puolin pienempi. Tätäkö se tapaus kappelissa tiesi, ajattelin. -Kuinka voi kuolleista nousta, sanoin. -En olekaan kuollut, minua on leikattu Tampereella. Kaikesta oli otettu pois, pituudesta, leveydestä, pään koosta, sisuksista. Terveet osat on tallella. -Mitä siinä uurnassa sitten oli, kysyin. -No niitä lisäosia, hän vastasi. Ei siinä sen kummemmin halattu eikä riemuittu, asteltiin vain tupaa kohti. Hän oli jo käynyt Helsingissäkin joillain asioilla.
On outo olo. Sekoankohan minä kokonaan?
Aika pitkät tarinat sait puhuttua. Unessa kaikki outokin on jotenkin niin luonnollista ja mahdollista. Muuttunut kehonkuva kertoo kai siitä, missä vaiheessa menet luopumisprosessissa. Unetkin loppuvat aikanaan, olen kokenut. Niitä on mielenkiintoista tutkia oman suruprosessin kuvina.
VastaaPoistaVoisi ajatella, että muistokuvaksi tiivistyy edesmenneen ydinkuva. Tästä unesta jäi outo olo, vaikka yleensä unitapaaminen lohduttaa. Harvoin olen viime aikoina hänestä unta nähnyt niin, että muistaisin.
PoistaEnsimmäinen mielikuva: menneisyys ja tulevaisuus siinä ajoivat pihaan. Itse asiassa niiden osuudet tasapainottumassa eikä kukaan sekoamassa, vrt. edellisen kommentoijan tulkinta.
PoistaMistähän Blogger sieppasi tuollaisen aikaleiman kommenttiini? Tietotekniikan outoja kiemuroita 2.1. aamukymmeneltä.
PoistaMenneisyys ja tulevaisuus; tuo herättikin jonkun mielikuvan!
PoistaNyt vasta huomasin, että en ollut säätänyt oikeata aikavyöhykettä.
Poista