Torpan ikkunasta

Teki mieli lähteä uudeksivuodeksi Torpalle. Kätevästi pääsinkin kulkemaan julkisilla välineillä. Eilisaamuna 5.55 lähti bussi Mummanpesän vierestä, juna 6.20, 9.20 olin Lapualla ja 10.35 Torpan pihassa ruokakassien kanssa. Aikomuksena on viettää vuodenvaihde omassa arvokkaassa seurassani niinkuin ystäväni Marjatta vietti joulun. Niin se kyllä meni viime vuonnakin, mutta rivitalokodissa. Täällä hiljaisuudessa yksinolo tuntuu enemmältä, juhlavammalta. Vuosi sitten vaivasi niskakipu, jonka aiheuttanut niskanikamavika vaatii edelleen venyttelyä. Nyt vaivaa kova yskä, flunssatartunnan sitkeänä osana. Ei voi kutsua ketään tartutettavaksi enkä mennä veljenkään luo. Hänen keuhkonsa vahingoittuivat onnettomuudessa niin, ettei hän pysty yskimään. Eiköhän se parissa päivässä laannu. Olisi hienoa lämmittää itselleni aitokiuassauna, mutta luovun siitä. Pitäisi kulkea jäisen pihan yli pari kolme tuntia lämmittämässä sitä ja kylmä kiertäisi seinissä.

Viime vuonna on elämää purettu ja koottu. On purettu sisaren apuna lapsuuskotia ja  sitten rivitalokoti. Torppaa on sisustettu uudelleen siirtotavaroilla, samoin pikkumummolaa kerrostalossa. Asuminen on selkeämpää nyt. Kauan sitäkin muutosta piti miettiä ja valmistella.
Yksinoloon tottuu, kun on pohjimmiltaan erakkoluonteinen. Tosin pojan perheessä viikossa rauhoituin niin, että aloin nukkua täysiä öitä. Täällä heräilen katsastamaan tilannetta monta kertaa yössä.

En ole enää lapualainen. Siitä minua vieroittivat jo kuntapäättäjien ankea riitaisuus ja fundamentalistinen kirkkoherra, jolla ei ole mitään sanottavaa diakoniasta. Homoliitoista hänellä sen sijaan riittää sanottavaa. Itsenäisyyspäivän saarnassa hän sanoi, että sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen on Jumalan kasvoihin sylkemistä ja siitä se putoaa omalle naamalle. Ja että sitten vielä kysellään, onko Jumala todella sanonut niin. Tuotapa kysyisin minäkin.

Ilta alkaa pimetä, kuusen valot syttyvät. Laitan uuden kierroksen tulia takkaan ja hellaan, sytytän kynttilöitä. Televisiosta saa katsella Suomi 100-juhlallisuuksien alkua. Eivät noudata äitini ohjeita. Hänen ohjeensa minulle nuorena tyttönä oli, ettei pidä osallistua mihinkään tilaisuuteen, mitä ei voi aloittaa ja lopettaa virrellä. Se kirje on tallella. Siihen suuntaan elämä on vanhetessa mennytkin.Muuta hommaa tässä illassa ei ole kuin enkelivartion patistelu, että saattaisivat tyttären perheen turvallisesti Lapista kotiin.
Uusi vuosi on yhtä peitossa kuin aina ennenkin. Joku arveli, että olisi jo aika avautua seurusteluhaasteisiin. Tulin eilen avanneeksi Paavalin kirjeen Timoteukselle. "Oikea leski ja yksinäiseksi jäänyt panee toivonsa Jumalaan ja anoo ja rukoilee alinomaa, yötä päivää, mutta hekumoitseva on jo eläessään kuollut". Paavali ei perheneuvojan viisaudessaan sano, mitä leskien pitää anoa. Nuoret lesket hän tahtoo naimisiin ja lapsia synnyttämään, etteivät kyliä kiertäessään oppisi laiskoiksi ja muutakin pahaa. En tiennytkään, kuinka raamatullisesti me ikääntyneet, oikeat naislesket elämme! Niin jatkukoonkin.
Toivotan armoitettua uutta vuotta leskille ja muille ystäville!