Sinistä ja punaista

Tänään oli konserttipäivä. Iltapäivällä Sinikka Holma-Peets soitti Valoa pimeyteen-pianokonsertin Vanhassa pappilassa. Se on paikka, jossa meidät vihittiin vuonna -68 ja jossa ensimmäinen lapsemme kastettiin, alkukotimme kulmilla. Siksi konserttiin lähdin. Kappeli oli kuitenkin eri tila kuin konserttisali. Kerroin asiani toimistossa naputtelevalle ja hän lähti avaamaan ovea. Kappeli oli vielä pienempi kuin muistin, mutta pylväät olivat kauniit ja paikka entisensä. En paljon muista tilaisuudesta, ei tainnut olla musiikkiakaan, mutta pappi sanoi: "Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako". Se jäi tietyistä syistä mieleen.

Konsertissa kuulimmme Sibeliusta, Rahmaninovia ja Chopinin Nocturnoja. Oli kaunista, kuin kuplassa pimeyden keskellä, kauniin punaisten seinien sisällä. Soittaja myös jutteli lämpimästi auttamistoiminnasta. Konsertin oli järjestänyt Saaran tyttäret- niminen järjestö, josta en ole kuullutkaan ennemmin. He tukevat erityisesti naisia ja tyttöjä. Merkillistä oli, että minulle tuli juttelemaan kolme eri ihmistä. Tässä lähikirkossa olen käynyt kahdeksan vuoden vierailujen aikana eikä vielä kukaan ole puhutellut, yksi pariskunta on alkanut nyökätä. Eteisessä vielä tuli minua jututtamaan nainen, joka kertoi Saaran tyttäristä ja kutsui mukaan. Kertoessani hänelle vihkikappelista alkoi itku nousta pintaan, vaikka en ole itkenyt pitkään aikaan. Painelin ulos, vaikka olisin voinut jäädä lohduttavien ihmisten keskelle.En oikein arvannut, että näitäkin vaiheita eletään näin uudelleen. No, sehän on vanhuuden tehtävä, sulattaa elämässä koettu uusin tavoin ja järjestää elämänsä kenttää ehjäksi kokonaisuudeksi.

Illalla oli toinen konsertti Vaajakosken kirkossa, Maksetut viulut-yhtyeen nuorempaan tyyliin sovitettu ja värivaloin juhlistettu joulukonsertti. Sininen väri herätti jo ulkona kysymyksen, mitä täällä tapahtuu. Se oli kaunista ja iloista, hienot kristityt nuoret esiintyjinä. Minä olin varmaan kolmekymmentä vuotta keskimääräistä yleisöä vanhempi. Mutta ei se mitään, viihdyin hyvin. Minullahan jäi vähän nuoruus elämättä.

Kyllä minä olisin paljon köyhempi ilman kirkon musiikkitarjontaa!