Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
perjantai 10. maaliskuuta 2017
Mustarastas laulaa
Kuljeskelen lapsenlapsen kanssa Taikametsässä, pienen luonnonsuojelualueen pitkospuilla ja poluilla. Kuusi, oppii lapsi sanomaan kaikista pienistä kuusista. Poimimme vastakaadettujen koivujen oksia maljakkoon, jotta lehdet puhkeaisivat nopeammin. Kuulemme lintujen ääniä. Harakalla on kasa oksia suussaan. Se on siis pesäntekopuuhissa. Mustarastaspari lentelee oksalta toiselle. Äkkiä puun latvasta kuuluu huiluvihellys, lyhyt vielä. Kesä tulee! Lapsikin sanoo: Kesä! Pian hän oppii, mitä se tarkoittaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana tunnelmapalanen luontoretkeltä lapsenlapsen kanssa! Kurkotatte yhdessä kesään vastakaadettujen koivujen oksista puhkeavien silmujen kera.
VastaaPoistaJuuri puhumaan oppiva hyväntuulinen lapsi on ihanaa seuraa!
Poista