Sydänkurssilla

Taas kotona mummanpesässä, omissa oloissa. Tiesin ja tunsin, että monet sydämestään toivoivat, että minulla olisi hyvä viikko sydänkuntoutumassa. Kertoisin mielelläni että niin oli. Kyllä siellä oli hyvä ohjelma, erinomaiset vetäjät ja hauska miesvoittoinen ryhmä. Miehet näitä sydänsairauksia enemmän sairastavat, minua huomattavasti nuoremmat miehet. Oli minullakin hyviä hetkiä vaikka uima-altaalla ja kävelytestissä ja keskusteluissa, mutta terveysongelmani tekivät viikosta raskaan. Verenpaineet nousivat siellä varsinkin iltaisin erittäin korkealle uusiin lukemiin, tuli huimausta ja talon hyvä ruoka aiheutti pahaa närästystä. Väsymys vaivasi. Turvallista oli, että talossa oli poliklinikka auki yötä päivää ja kävinkin siellä kahtena iltana. Kaiken huippu oli, että ensimmäisenä iltana hampaita pestessäni katkesi etuhammas! Naps poikki. Olin siellä sitten ilman etuhammasta koko viikon. Sanoin tyttärelle, että etsi minulle burkha, mutta ilman sitä täytyi pärjätä. Ensi viikolla täytyy etsiä ratkaisua. Varasin myös ajan yksityiselle kardiologille parempaa verenpainelääkitystä  saadakseni. Terveyskeskuksessa edellisviikolla vain lisättiin beetasalpaajaa, joka ei auta yläpaineen nousuun, laskee vain matalaa pulssiani. Vähän pulassa olen näiden uuvuttavien vaivojen kanssa. Varatessani kurssia heti operaatioiden jälkeen en tiennyt, missä kunnossa tulisin olemaan kahden kuukauden kuluttua. Toukokuun lopussa olisi toinen viikon jakso. Nyt täytyy lepäillä omien aikataulujen mukaan.