Oloni on verenpaineriippuvainen. Tulee toiveikas olo ja suunnitelmia mieleen heti, kun paineet ovat hetken aikaa tasapainossa. Tänään yläpaine taas heittelehtii. Tasoittumiseen tarvitaan aikaa.
Tavallinen elämä ja toimintakyky on hieno asia, jota ei osaa tarpeeksi arvostaa silloin, kun se on tallella.
Tämänkaltaisia vanhusblogeja ei taida paljon olla tai en ole sattunut löytämään niitä. Ei tämä minunkaan ole millään blogilistalla. En minä ole pitänyt itseäni vanhuksena, mutta kolmen viimeisen kuukauden aika rajoituksineen on vienyt ison askelen siihen suuntaan. On kuin olisin äkillisesti siirtynyt neljänteen ikään. On kyllä ikäihmisten pitämiä blogeja, joissa kuvataan esimerkiksi käsitöitä, puutarhaa, eläimiä, kirjoja, muita harrastuksia. Olen löytänyt muutamia, joissa kerrotaan myös tämän elämänvaiheen ajatuksista, kokemuksista ja tunteista. Niitä seuraan. Jotkut niistä eivät ole päivittyneet pitkään aikaan.
Missäköhän tilanteessa voisi jo sanoa elävänsä 'neljättä ikää' - vuosistako se riippuu vai omista fiiliksistä, mietin minäkin. Olen tottunut ajattelemaan, että jos pääsee seitsemäänkymmeneen viiteen tai kahdeksaankymmeneen, voi alkaa sanoa olevansa 'neljännessä huoneessa', mutta entä jos jokin minun sisälläni tietää, että sinne asti ei matka ehkä jatkukaan, tuleeko neljäs kvartaali aikaisemmin? No, ikävuodet on vuosia ja elämä yksilöllistä.
VastaaPoistaJospa kyse onkin siitä, missä tahdissa kukin kypsyy ymmärtämään elämäntiensä kokonaisuuden. Jokainen kypsyy juuri niiden kokemusten kautta, jotka tarvitsee ymmärtääkseen.
Niin minäkin ajattelin, että 80-85 vuotiaana tulisi se seuraava vaihe toimeliaan kolmannen iän tai huoneen jälkeen. Kun sairaudet rajoittavat menemisiä ja voimia,niin että entiset helpot asiat vaikeutuvat, muuttuu aika nopeammin. Yhdistän neljännen vaiheen heikkouteen ja avun tarpeeseen. Jospa tähän vielä löytyisi riittävä apu kuitenkin!
VastaaPoista