Lisää vaivaraporttia

Niin kävi, kuin arvelin. Mahatutkimusten tulos oli normaali. Olisipa se tutkimuspäivä ollut tällä viikolla. Minun pitää nyt vain koettaa ajatella, että tämä on jotain toiminnallista ja koettaa unohtaa vatsani. Lähete tulee kyllä ravitsemusterapeutille painonlaskun takia. Sitten pitää pitää ruokapäiväkirjaa. Mihin on kadonnut hyvä ruokahaluni ja kaikkiruokaisuuteni? Olen noudattanut Foodmap-ruokavaliota vuoden. Olen huomannut, että vatsa alkaa vierastaa ja moittia ruokia, joita ei ole syönyt pitkään aikaan, kuten lihaa ja tavallista maitoa. Ruokavalion laajennusyritys kostautui monella tavalla. Hammasongelmatkin vaikuttavat syömiseen.
Vanhat vaivatkin heräsivät toimimaan. Tai onhan tuo niska ja vasen olkapää aina huonot ja niiden takia kuljin viime kevään fysioterapiassa ja vähän syksylläkin. Olen uskollisesti tehnyt viime keväänä saamiani kotiharjoituksia, siis ilman tulosta. Olen ikäänkuin tottunut jäykkyyteen, jonka syyt on kuvattu jo vuosia sitten. Fysioterapeutti sanoi, että sinun rangallasi joku ei pääsisi sängystä ylös.

Korvat ovat tukkoiset jo kolmatta kuukautta ja kovat äänet sattuvat. TK:ssa niitä on katsottu, todettu puhtaiksi ja jotain arveltu. Toissailtana tuli äkillisesti huomattava huimaus ja sitten kolmen tunnin pahoinvointi. Konttalin hakemaan puhelinta. Mahassa kiersi niinkuin asentohuimauskohtauksessa viisitoista vuotta sitten, mutta kiertohuimausta ei ollut. Verenpaine nousi korkealle. Toivoin, että kuolisin nyt, mutta peruin toiveen, kun metsäveroilmoitus oli vielä lähettämättä. Tytär tuli seurakseni ja aamulla menimme kokeneelle yksityiselle korvalääkärille. Nopeasti hän tuli siihen tulokseen, että korvassa ei ole vikaa, vaan niskani ja hartiani ovat pahasti jumissa ja tulehtuneet. Nyt syön sitten tulehduskipulääkettä ja laitan tulehduskipuvoidetta viikon, ennenkuin on hänelle uusi aika. Aivojen hapenpuute aiheuttaa ongelmat. Minulla olisi ollut fysioterapia  niskan takia, mutta lääkäri kielsi sen viikoksi, samoin hiihtämisen. Kuulo tutkitaan ensi viikolla. Korkeat äänet ovat minulta kadonneet jo parikymmentä vuotta sitten. Sisareni ihasteli silloin Torpan tiellä, kuinka heinäsirkat sirittävät. Minä en kuullut mitään.
Katson lumen kauneutta, kuuntelen kerrostalon hiljaisuutta. Pakkanen pitää minut sisällä. Haluaisin irti sairauskeskeisestä elämästä, mutta aina tulee jatkoa.