Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
keskiviikko 23. tammikuuta 2019
Valitusta
Mikä ihme tuota minun mahaani oikein vaivaa? Tällä viikolla on niin närästänyt ja muutakin mahavaivaa on ilmaantunut, että se sitoo ajatusmaailman. Tajuan vasta, että alkuvuosi olikin helpompaa. Koetin vähän laajentaa ruokavaliota, kun oli parempi olo, siitäkö tämä tuli? Viime viikko oli aika hyvä ja paras päivä oli se happomittauspäivä torstai, jolloin minulla oli letku ruokatorvessa. Vuorokausi meni aivan hyvin ilman mitään lääkettä. Silloin alkoi myös sururyhmä ja sielläkin olo oli aivan hyvä. Kohtalon ivaa, että mittauspäivä oli poikkeuspäivä! Vielä en ole saanut tulosta. Paras helpotus oloon on ulkoilu ja liikunta, mutta enhän minä jatkuvasti voi olla pystyssä ja liikkeellä. Muutakin valittamista olisi, mutta riittäköön tämä tältä päivää. Iloitse, jos sinua ei tänään vaivaa mikään! Tai koeta sinäkin pärjätä, jos on huono päivä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti