Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
sunnuntai 1. joulukuuta 2019
Adventtina
Aivan täynnä oli Suurkirkko tänään, kun sinne kotimatkani alussa astelin. Ihmeesti Hoosiannakirkko kutsuu ihmisiä. Tämäkin kirkko on ollut kotikirkkoni. Siitä oli mukava kulkea jouluvaloissa bussiterminaaliin ja muistaa elämän aktiiviaikaa yli neljännesvuosisata sitten, kun niitä kulmia päivittäin kuljettiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tuttu on minullekin, tosin me kutsumme sitä Tuomiokirkoksi, kun pitkään olimme Helsingin hiippakuntaa. Nykyisin Kerava kuuluu Espoon hiippakuntaan ja tuomiokirkkomme on Espoossa.
VastaaPoistaToiselle ja minulle Helsingin Tuomiokirkko on meidän vihkikirkkomme.
Oli teillä juhlavat puitteet! Tuomiokirkkoon minäkin aamulla sanoin meneväni.
PoistaKatsoin kirkon nimihistoria: ensin Nikolainkirkko, itsenäisyyden jälkeen 1917-1959 Suurkirkko, sen jälkeen Helsingin Tuomiokirkko.
VastaaPoista