Joulumuorina

Tulin eilen Torpalle, kun sain naapureilta kyydin ovelta ovelle, vaikka päiväkeskuksen ohjelmia ja jumppaa ei olisi mielellään jättänyt väliin. Toiveena on, että jouluna ollaan täällä pojan perheen kanssa. Täällä syntyy kuin itsestään puuhaa ja liikuntaa, ei tässä ohjausta kaipaakaan. Hellaan ja takkaan tuli, siitä se puuha aina talvella alkaa. Puunhaku on yksi toistuva toimi, vielä puita vajassa on.

Olin antanut ison kirjoituspöydän eteenpäin. Pieneen tupakamariin tuli uusi järjestys taas kerran, kun vanha pienempi pöytä sai sijan. Vinyylimatto on suosikkini, se ei naarmuunnu meikäläselläkään. Tietokone oli irroteltu pöydän haussa, mutta löytyivät ne piuhat taas paikoilleen. Yhtä ja toista oppii, kun on pakko, ennen mies aina hoiti tuollaiset asiat. Lumilapiota tarvittiin portailla ja saunan edessä, kylältä oli traktorimies aurannut pihan. Kaksi isoa lumikasaa kertoo, että täällä on ollut aika lailla lunta. Katoilta humahteli lumileippoja alas suojasäässä. Piha oli liukas, hain kelkan avuksi. Jouluvalojen asentelussa ulos neljään paikkaan vierähti hyvä tovi, tuli ulkoilu samalla.
Omenapuun toinen päärunko oli jostain syystä retkahtanut maahan. Aamun valjettua sahasin sen poikki. Vielä piti sahata parista kohtaa, että jaksoin raahata rungon vajaan  ja oksat metsään. Tuli päivän voimaharjoittelu. Vintille on kertynyt liki kahdenkymmenen vuoden aikana joulutavaroita. Olen niitä kuljetellut  alas ja asetellut. Ikkunoilla loistavat nyt jouluvalot.Tällainen joulupuuha on mieleeni, ruuanlaitto ei niinkään, mutta hoidettava sekin on ettei jouluna olla nälissään.Pitkästä aikaa olivat matotkin ulkona, on siis vähän siivottukin. Ihmettelen, miksi ei puhuta helmisiivoista, kun matalalta paistava helmikuun aurinko paljastaa kaiken. Tässä hämärässä ja jouluvaloissa ei tahdo edes erottaa siivouksen tarvetta.

Kaikesta tulee mieleen entisiä jouluja ja muistoja. Kun nyt on kulunut yli neljä vuotta yksin jäämisestä, niiden kipu on kuitenkin taittunut, laantunut. Useimmiten.Viides joulu.
Illan jo hämärty vessä otin kelkan ja lähdin liikkeelle. Maantielle oli tuotu hiekkaa, tien reunassakin kirskahteli hiekanjyvä tuon tuostakin jalaksen alla. Omalla sivutiellämme sen sijaan luisti mainiosti kuin ennen vanhaan. Aina, kun tänne tulee, huomaa miten puhdas ja raikas ilma täällä on.
Tässä nyt puuhailen niitä näitä joulumuorina. Aikaa on reilusti.Kunpa ei tulisi esteitä kenenkään matkaan.