Patalappuseikkailu

Syksyn neulomusten jäljiltä korissa oli sekalainen kasa langanloppuja. Patalapunhan niistä voi aina tehdä. Tuli mieleen kaksinkertainen pannulappu, jollaista en ole ennen tehnyt. Netistä löytyi ohjeita. Käsityöblogeja on paljon ja niistä on minullekin löytynyt paljon kivoja malleja. Niitä eivät kirjoita vanhat mummot, vaan nuoret ja nuorehkot naiset, joiden käsityöinnostus on suuri.
Ohjeet tuntuivat hankalilta ymmärtää. Virkataan ketju, sitten virkataan spiraalina, päihin yksi silmukka, toisessa ohjeessa kolme. Syntyy ikäänkuin pussi? No tein niinkuin ymmärsin, virkkasin 44 ketjusilmukkaa, kolme päihin, sitten aloin virkata sitä molemmin puolin, siis kiersin aloitusriviä spiraalina. Pitkään en uskonut, että siitä tulisi kuvien mukainen tulos, virkkasin vain eteenpäin melkein jännityksissä.
Muistui mieleen ensimmäinen patalappuni kansakoulun ensimmäisellä luokalla. Vielä toukokuussa minun ja erään Tapion patalaput olivat kesken. Työni oli hikinen ja kivikova. Opettaja sen taisi loppuun saattaa. Naapurin Raija sen sijaan kutoi kaulahuivin jo viisivuotiaana ja on vieläkin käsityötaituri.
                                          
Jossain vaiheessa tuli vastaan tosiaan kuin pussi ja sitten reunat alkoivat lähestyä toisiaan. Ja lopulta sai virkkoa reunat keskellä yhteen ja tukeva kaksinkertainen pannulappu on valmis! Lankaa upposi yllättävän paljon.
Monille tämä on varmaan tuttu homma, mutta minulle uusi. Hauskaa, että on jotain uutta, näin pientäkin. Leikin tässä vähän käsityöblogia.